Yksi kartta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Kun olet oppinut lukemaan karttaa, niin löydät oikean reitin myös vieraassa maastossa. Karttamerkit tulee opetella ulkoa ennen metsään lähtöä. Kartan luku onnistuu vasta, kun osaat sujuvasti karttamerkit.

Kompassin toiminta ja rakenne
Kompassineulan pohjoispää osoittaa aina kohti magneettista pohjoisnapaa. Kompassin avulla tiedämme ilmansuunnat maastossa, pystymme kulkemaan määräsuuntaan ja kääntämään kartan siten, että karttapohjoinen on samoinpäin kuin oikea pohjoinen. Silloin maastossa liikkuminen onnistuu vaivatta. Karttaa pidetään aina kädessä kulkusuunnassa.

Kompassin pohjalevyssä on kulkusuuntanuolet, joista näet kuljettavan suunnan. Pohjalevyn päällä on neularasia. Nesteellä täytetyssä neularasiassa oleva kompassineula, osoittaa magneettiseen pohjoiseen. Pohjoisneulan tunnistat aina sen puhaisesta väristä. Lisää kompassin rakenteesta.

Reitin valinta
On tärkeää päättää etukäteen se reitti, mitä pitkin aiotaan kulkea. Suorin reitti ei tietenkään ole aina paras vaihtoehto.Valintaa tehdessä kartasta tulee etsiä kulkua helpottavat tiet ja polut. Myös kulkuasi estävät asiat on huomioitava. Näitä ovat mm. ylitettävät suot, jyrkänteet sekä vesistöt. Reitti kannattaakin yleensä valita omien taitojen ja retken tarpeiden mukaan. Reitin valittuasi kannattaa myös mitata matka.

Suunnan ottaminen
Vaihe 1: Aseta kompassi kartan päälle seuraavasti: kompassin pitkä sivu kulkee lähtöpisteestä tavoitepisteeseen ja kulkusuuntanuolet osoittavat tavoitepisteeseen. Trkista vielä, että kompassi on oikeinpäin. Kompassin narun tulee roikkua lähtöpisteen puolella ja pohjalevyn nuolten tulisi osoittaa maaliin.

Vaihe 2: Kierrä seuraavaksi kompassikehää niin, että sen pohjassa olevat suunnanottoviivat ovat samansuuntaisesti kartan pohjoisviivojen kanssa ja pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen. Karttapohjoinen on kartan yläreunassa, kun kartan tekstejä luetaan oikein päin.

Vaihe 3: Nyt olet valmis lukemaan suunnan eli sen luvun pohjoishaarukan kohdalta jakokehästä. Suuntaan kulkeminen tapahtuu seuraavasti: Käänny kompassi kädessä niin paljon, että pohjoisneula on pohjoishaarukassa. Suunnassa pysymiseksi kannattaa katsoa etumaastosta oikeasta suunnasta riittävän etäältä merkki ja tähdätä kulkunsa sinne ja katsoa sieltä siiten jälleen uusi merkki. Muista myös seurata etenemistäsi kartalta säännöllisin ajanvälein.

Kartta on merkein esitetty pienessä koossa oleva ilmakuva. Karttaa ostettaessa on hyvä huomioida, että karttoja on monenlaisia ja eri käyttötarkoituksiin. (mm. kallioperä, ulkoilu, meri, tie, ja matkailukartat). Karttoja löydät mm. Internetin Karttapaikasta.

Karttamerkit
Maastoa kuvataan kartoissa väreillä ja erilaisilla merkeillä. Karttamerkeillä ilmaistaan maan pinnanmuotoja, maan peitteisyyttä, vesiä, kulkureittejä, asutusta ja viljelyksiä. Maaston ja kartan merkkien yhdistämisen vaatii enemmän harjoittelua. Kaikki karttamerkit löydät Internetix:in avoimesta oppimisympäristö, jonka tarkoituksena on palvella kaikenlaisia oppijoita ja tiedonetsijöitä.

Mittakaava
Kartan mittakaavasta tiedät, kuinka paljon pienempi etäisyys on kartalla kuin maastossa. Peruskartan mittakaava on 1:20 000, joka tarkoittaa sitä, että 1 cm kartalla vastaa 200 m maastossa. Ulkoilukartan mittakaava on puolestaan 1:100 000, jossa 1 cm vastaa yhtä kilometriä luonnossa. Tavallisen suunnistuskartan mittakaava on 1:10 000, jossa 1 cm kartalla tarkoittaa 100 metriä maastossa.

Karttakuva ja karttamerkit
Kartta on tiettyyn mittakaavaan pienennetty kuva maastosta ylhäältä katsottuna. Kartta piirretään maaston ja ilmakuvien perusteella kansainvälisesti sovituin symbolein. Karttaa lukemalla ja havainnoimalla ympäristöä jatkuvasti, varmistat kartalla pysymisen. Suomen Suunnistusliiton sivuilta löydät karttamerkit ja tulevat kuntosuunnistustapahtumat. Internetistä löytyy myös karttamerkkien harjoitteluun tarkoitettu hyvä opetusohjelma.Vanhojen ja uusien karttojen merkeissä on eroja, joten suosittelen uuden kartan ostamista.

Kartan värit:
Valkoinen on tavallista metsää.
Ruskea kuvaa maanpinnan muotoja.
Sininen kuvaa vettä ja kosteutta.
Keltainen kuvaa avoimia alueita.
Musta kuvaa rakennuksia, teitä, polkuja, kiviä ja jyrkänteitä.
Vihreä kuvaa kulkukelpoisuutta hidastavaa tiheää kasvillisuutta tai huonopohjaista maastoa.
Harmaa kuvaa avokallioita.

Maaston muodot
Korkeussuhteita ja maaston muotoja kuvataan kartoissa korkeuskäyrillä. Maaston muotojen hahmottaminen kartalta on yksi kartanluvun tärkeimmistä asioista. Korkeuskäyrät osoittavat riteen jyrkkyyttä ja maaston muotoja. Mitä lähempänä käyrät ovat toisistaan, sitä jyrkempi rinne on.

Maan pinnanmuotoja kuvataan korkeuskäyrillä. Korkeuskäyrät osoittavat sekä rinteen jyrkkyyttä, että maaston muotoja. Mitä lähempänä käyrät ovat toisiaan, sitä jyrkempi rinne on. Korkeuskäyrässä oleva pieni poikkiviiva osoittaa viettävyyttä. Taita kartta sopivan kokoiseksi ja seuraa aina peukalolla etenemistäsi kartalla. Tämä vinkki helpottaa merkittävästi kartan tulkintaa ja oman sijaintisi paikantamista.

Kartan suuntaaminen tapahtuu siten, että asetat kartan samansuuntaisesti suhteessa ympäröivään maastoon. Suuntaamisen jälkeen maastossa vasemmalla näkyvät kohteet ovat myös kartalla vasemmalla jne. Kulkusunnan muuttuessa käännä kartta jälleen oikean suuntaiseksi. Oikein suunnattu kartta, osoittaa kartan yläreuna pohjoiseen.

Metsä on täynnä haasteita
Mihin suunnistustaitoa voisi tarvita? Retkeily kavereiden kanssa ja kalareissut metsälammille varmasti riittää motivoimaan nuorta suunnistuksen opettelussa. Samalla nuori oppii kunnioittamaan metsää ja eläimiä. Metsässä liikkuminen on aina suuri seikkailu!

Artikkeli: Luonnossa.net.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin