 |
|
|
|
|||||||||
 |
||||||||||||
|
Kettua eli punakettua metsästetään Suomessa ympäri vuoden. Vuosittaiset kettusaaliit vaihtelevat 55 000 - 65 000 yksilön välillä. Kettu viihtyy päivällä pesäluolassa tai ladon alla. Hämärän tullen se lähtee saalistamaan jyrsijöitä. Kettu aterioi aina tilaisuuden tullen myös suurpetojen jättämillä haaskoilla. Ketulla on erinomainen kuulo- ja hajuaisti. Ketun elintapojen tuntemista hyödynnetään myös sen metsästämisessä. Kettua metsästetään monella tavalla: väijymällä haaskalta, ajometsästyksellä, loukkupyynnillä, ajavalla koiralla, luolakoirametsästyksellä, houkuttelemalla ja jäljittämällä lippusiimaa hyödyntäen.
Luolakoirametsästyksestä olemmekin kirjoittaneet paljon mäyrän ja supikoiran metsästystä käsittelevissä artikkeleissa. Tässä kuitenkin vielä lyhyesti ketun luolakoirametsästyksestä: Luolakoirametsästys Luolakoirametsästykseen lähdetään aina paikallisen metsästäjän kanssa. Jahdin onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että metsästäjistä joku tuntee alueen ladot, luolat, louhikot, kiven alustat sekä muut suojat. Kokeneen metsästäjän lisäksi tarvitaan myös taitava luolakoira, jonka kanssa potentiaaliset suojapaikat käydään läpi. Useimmiten koira saakin ajettua ketun ulos suojapaikastaan, jolloin loppu on kiinni passimiesten valppaudesta sekä ampumistaidoista. Kettua ei tule ampua heti sen tultua näkyviin. Kun kettu on päässyt vauhtiin, on sen ampuminen turvallisempaa. Kun laukaukset suuntautuvat poispäin ketun suojapaikasta, ei vahingossakaan ammuta luolakoiraa.
Hyviä luolakoiria ovat mm. kettuterrieri sekä mäyräkoirat. Mikäli koira ei saa kettua ulos suojapaikastaan, ei vielä tarvitse luovuttaa. Koiran ohjaaja voi silloin kytkeä koiran ja lähteä kauemmas, passimiesten jäädessä hiljaa paikoilleen. Usein jo puolen tunnin odottelun jälkeen kettu tulee itse ulos etsimään turvallisempaa piilopaikkaa. Passimiehen tulee olla noin 20 metrin päässä ladon kulmasta. Passimiehiä tulee olla 2-3 kappaletta. Mikäli taas ollaan metsästämässä luolilla tai louhikossa, voi passimies olla luolan aukon yläpuolella valmiudessa. Metsästys jäljittämällä Kaunis ja tyyni talvisää on paras hetki kokeilla ketun jäljittämistä, sillä kovalla myräkällä se hakeutuu luolaan tai ladon alle. Edellisenä päivänä satanut lumi auttaa yksin matkaavaa metsästäjää liikkumaan lumen päällä hiljaa. Mikäli lunta on paljon, käytetään metsäsuksia tai lumikenkiä. Kun kettua metsästetään jäljittämällä, pyritään se yllättää päivämakuulta kuusen vierestä tai pesäkolon lähettyviltä. Aseena voi käyttää haulikkoa, pienikaliiperistä luodikkoa tai rihlakkoa, joka on siis yhdellä luoti ja haulipiipulla varustettu ase. Kun ampumaetäisyys on lyhyt, sopii haulikko hyvin tilanteeseen. Toisaalta metsästäjän on vaikea päästä ampumaetäisyydelle tarkka-aistista kettua. Useimmat saaliit saadaankin kiväärillä paikoista, joissa on hyvä näkyvyys kauas. Lippusiima Kettua voidaan metsästää jäljittämällä myös pienellä porukalla. Silloin käytetään lippusiimaa, joka on 2-4 kilometrin mittainen. Koska siimalla on näin paljon pituutta, sitä kuljetetaan erilaisissa keloissa tai repussa, jossa on vaneripohja. Mikäli käytät reppua, on sen suu pidettävä auki rautalankakaarella. Lippusiima ei saa koskaan olla alle 2 kilometrin mittainen. Silloin liikutaan helposti liian lähellä kettua ja se karkaa ennen aikojaan.
Lippusiimassa on selkälankana tekokuitusiimaa ja sopivin välein sidottuna punaisia kankaan suikaleita. Keinokuitukankaan suikaleet ovat 60 cm välein kiinni selkälangassa ja ne ovat noin 20 cm pitkiä ja 7 cm leveitä. Kankaan suikaleet pysyvät parhaiten kiinni ompelemalla, mutta se on sitomista työläämpi vaihtoehto. Lippusiima on aina etummaisen miehen repussa tai kelassa ja takana tuleva jahtimies asettelee sen sopivalle korkeudelle oksiin. Lippusiiman käyttö tapahtuu seuraavasti. Metsästäjät paikallistavat ketun mahdollisen päivämakuupaikan. Heti alkuun ei lippusiimaa toki aleta laittamaan. Ensin on kierrettävä muutaman kilometrin kierros, laskettava ketun meno- ja tulojäljet, joista päätellään onko kettu sisäpuolella vai ei. Mikäli havaittiin ketun vielä olevan kierroksen sisällä, voidaan vetää lippusiima paikoilleen. Se tulee asetella puiden ja pensaiden oksille siten, että lipun alaosa on noin 10 cm lumenpinnan yläpuolella.
Kierrä kaikki esteet (kivet ja lumikinokset) lippusiima kierroksen puolelta, jotta kettu näkee jo kaukaa yhtenäisen punaisten lippujen muodostaman linjan. Mikäli esteet kierretään väärältä puolelta, päättää kettu usein livahtaa karkuun juuri tuosta aukkokohdasta. Lopuksi passimiehet ottavat paikkansa lippusiiman muodostaman ympyrän sisäpuolelta ja ajomies lähestyy ketun makuupaikkaa ja ajaa ketun liikkeelle. Kettu saattaa pysyä lippusiimakierroksen sisällä viisikin päivää, joten mikäli pimeys pääsee yllättämään metsästäjät, voi jahtia jatkaa seuraavana päivänä. Kettu ei kulje lippusiiman vieressä vaan tekee koukkauksia kierroksen sisällä. Mikäli kettua ei ala kuulumaan, voi kettu olla lippusiiman muodostaman soikion sisällä luolassa. Väijyntä haaskalta Kettu ruokailee mielellään valmiiksi katetulla pöydällä. Ketun voi totuttaa käymään haaskalla, jolloin sinne on vietävä uutta sapuskaa lähes päivittäin. Houkuttimena voi olla kasa kaloja tai riistan perkuujätteitä. Vahtipaikan tai -koju tulee olla 25-30 metrin etäisyydellä haaskalta, kun käytetään haulikkoa. Haaskan voi sijoittaa metsään tai lähelle rakennusta (lato, navetta, kota). Vahtipaikan lämmittäminen on lähes välttämätöntä kovilla pakkasilla. Navetta ja autiotalo ovat erinomaisia vahtipaikkoja. Haaskalta kettua metsästetään usein iltapäivällä tai illalla hämärän tultua. Lumen aikaan väijyntä onnistuu myös kuutamonvalossa. Koska valoa ei ole paljon, tulisi kiväärimiehillä olla mahdollisimman valovoimaiset kiikaritähtäimet. Vahtipaikalla on oltava hiljaa ja sen on oltava sellainen, johon ketuilla on ollut riittävästi aikaa tottua. Kettujahdissa käytetään 3 1/2 - 4 millin hauleja. Ne riittävät koonsa puolesta oikein hyvin ketun metsästykseen, kunhan muistetaan ampua riittävän läheltä. Metsästys ajavalla koiralla Valtaosa ketuista saadaan kaadettua ajavaa koiraa käyttäen. Toisinaan jahtiporukka on metsästämässä valkohäntäpeuraa, kun ampumahollille saapuukin kettu. Tässä metsästysmuodossa ajokoira viedään ketunjälkien lähelle ja etsitään ketun mahdollista päivämakuupaikkaa. Kun sellainen löytyy, sovitaan passipaikat ja pian koira pääsee lähtemään seuraamaan jälkiä. Passimiesten tulee sopia kellonaika, jolloin kaikkien tulee olla paikoillaan. Paikalle päästyään passimies polkee paikkansa lumen tasaiseksi, ettei pieni liikkuminen aiheuta lumen narinaa tai natinaa. Passimies voi seisoa tai istua passissa. Sitten passimiehet jäävät hiljaa odottamaan mahdollista ampumatilannetta. Nuorimmat jahtimiehet laitetaan kauimmaisiin passipaikkoihin. Passissa ei saa liikkua tai aiheuttaa mitään ääniä. Passipaikalla ei myöskään polteta tupakkaa, eikä avata termaria. Koska passipaikalla ollaan liikkumatta, on jahtimiehen huolehdittava riittävän lämpimästä pukeutumisesta. Muista, että ketulla on erinomainen kuulo-, haju- sekä näköaisti. Usein mahdollisimman varjoisa passipaikka toimii parhaiten. Myös suuren puunrungon tai puupinon takana on hyvä paikka. Koiran tavoitteena on saada kettu suhteellisen rauhallisesti liikkeelle jo hyvän etäisyyden päästä. Tämä onnistuu siten, että koira ilmoittaa ohjaajalleen sijainnistaan haukkumalla sopivin väliajoin. Näin kettu pysyy riittävän rauhallisena ja kaartelee ajoalueella. Kun kettu lähtee päivämakuulta karkuun, pysyttelee koira sen lähellä haukkuen. Vanha ajokoira voi kuitenkin olla jopa 20 minuutin päässä ketusta. Silloin on oltava kokoajan valppaana passissa. Passimiehet valmistautuvat haukun lähestyessä ampumaan ketun. Toisinaan ensimmäisen laukauksen jälkeen täytyy vielä ampua kerran, mikäli kettu vielä liikkuu maassa. Useasti käy kuitenkin niin, että kettu pääsee livahtamaan passimiehen ohi omille teilleen. Saalis nyljetään usein heti ampumisen jälkeen. Turkikseen jätetään korvat, kynnet sekä häntä. Mikäli karvoissa on verta, tulee ne pestä vedellä ja saippualla mahdollisimman pian. Kotiin päästyään metsästäjä nylkee tarkemmin kotonaan ja esimerkiksi kaapii lihapuolella olevan rasvan pois. Loukkupyynti Kettua pyydetään jalkanarulla, tunneliloukulla sekä kolmiseinäisellä ritalla. Loukussa on usein makupaloja, joilla kettua houkutellaan lähemmäs. Kun kettu on totutettu käymään talvella haaskalla, voi sen tutuille reiteille laittaa jalkanarut pyyntiin jäljen kohdalle. Loukut on tarkistettava päivittäin, joten niitä ei voi sijoittaa mahdottoman kauas asuinpaikastaan. Tunneliloukku puolestaan on kiinteäpyydys, johon ketut tottuvat ajan kanssa. Tässä luukut sulkeutuvat, kun kettu uskaltautuu loukun sisälle syömään lihasyöttiä. Loukkuun joutuu usein nuori ja nälkäinen kettu. Artikkeli: Luonnossa.net. Kuvat: PeikkoPeralaCom, M77, Joonas K ja M_Jussila Kiitos kaikille foorumilaisille sekä Suomi kuvaa -luontovalokuvauskilpailuun osallistuneille kuvien lähettämisestä! Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
||||||||||||
|
|
|
|