 |
|
|
|
|||||||||
 |
||||||||||||
|
Osa erirakenteista kasvatusta vastaan esitetystä kritiikistä perustuu väärinkäsityksille ja vanhan harsintajulkilausuman aiheuttamiin pelkoihin. Toisaalta erirakenteisen jatkuvan kasvatuksen yleistymiselle on jarruttajia myös tutkijoissa, koska menetelmän soveltamisesta Suomessa on toistaiseksi melko vähän tutkittua tietoa. Menetelmän etuja tämä ei tietenkään vähennä, mutta on selvää, että mitä parempaan taloudelliseen tulokseen erirakenteisella kasvatuksella voidaan päästä, sen houkuttelevammaksi se tulee. Tieto kuitenkin lisääntyy nopeasti ja erirakenteisen metsänhoidon kaupallistakin neuvontaa on suomalaiselle metsänomistajalle tarjolla.
Korjuu Yksittäisten suurten puiden poiminta laajoilta alueilta nuorta puustoa ja taimia vahingoittamatta on haastavaa ja avohakkuuta kalliimpaa. Useat toistuvat koneelliset hakkuut on nähty myös luovan otolliset leviämisolosuhteet juurikäävälle, jonka aiheuttamat tuhot ovat jo nyt talouskuusikoiden ongelma. Aiemmin erirakenteinen kasvatus perustui omistajan voimin metsurityönä tehtyihin varovaisiin hakkuisiin. Nykyään hakkuut tehdään lähes yksinomaan koneellisesti, vaikka tällöin pieniä puita kuolee tai vaurioituu metsurihakkuuta enemmän. Koehakkuut Suomessa ja jo vakiintuneet käytännöt muun muassa Norjassa osoittavat, että hakkuut kannattaa keskittää ajourien läheisyyteen ja puu käsitellä uran reunalla. Etäisimmät hakkuukelpoiset puut voidaan jättää seuraavaan hakkuukierrokseen. Juurikääpää torjutaan kantokäsittelyllä, ja korjuukoneen vaurioittama puu kannattaa yleensä poistaa.
Muutamissa tapauksissa, esim. tasaikäiseksi harvennetun vanhan kuusikon uudistaminen, näyttäisi olevan ongelmallista käyttää jatkuvaa kasvatusta. Jos hakkuussa poistetaan vain osa puustosta, loput puista todennäköisesti kaatuvat myöhemmin. Kun luontaista uudistumista lupaavaa alikasvosta ei ole, on lopputuloksena päätehakkuuta muistuttava tilanne. Tällaisessa tilanteessa jatkuvan kasvatuksen mahdollistava erirakenteisuus joudutaan luomaan taimikkovaiheen kautta. Uudistuminen Perinteisen metsänhoidollisen käsityksen mukaan metsän eri-ikäisenä kasvattaminen onnistuu vain varjostusta sietävillä puulajeilla, jollaisia Suomessa on taloudellisesti merkittävistä puista ainoastaan kuusi. Erirakenteisen metsän kasvattamisen edellytyksenä on siis kuusen riittävä luontainen uudistuminen kasvatettavan puuston alle. Riittävä uudistuminen on koettu ongelmalliseksi, sillä luontaisen taimiaineksen syntyminen ja kehitys voi paikoin olla epäsäännöllistä ja taimien kuolleisuus suurta. Useimmiten metsä kuitenkin uudistuu luontaisesti vähintäänkin tyydyttävästi – muutenhan aikojen saatossa metsät olisivat hävinneet itsestään. Luontaiseen uudistumiseen liittyviä ongelmia toki silti esiintyy. Taimettumista helpottavia toimia voi kuitenkin tehdä monenlaisia, ja niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota eri-ikäisen metsän hoidossa.
Käynnistämällä luontainen uudistaminen jo väljennyshakkuulla käsitellyssä metsässä sekä muokkaamalla maata kevyesti nopeutetaan ja varmistetaan metsänuudistamista. Samalla vältytään avohakkuun jälkeiseltä pintakasvillisuuden ja haitallisen vesakon rehevöitymiseltä ja säästytään kalliilta heinimis- ja vesakontorjuntakustannuksilta. Myös keskimääräistä voimakkaammat hakkuut ovat toisinaan suositeltavia valopuiden uudistumisen turvaamiseksi. Metsälaki ja erirakenteinen kasvatus Tehdyn hakkuun lainmukaisuutta valvoo alueellisen metsäkeskuksen viranomaisyksikkö. Hakkuuta ennen tulee tehdä metsänkäyttöilmoitus, jossa eritellään tehtävät toimenpiteet. Metsälain §6 mukainen hakkuu Jos hakkuukohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta omistajalle erityistä merkitystä, hakkuu voidaan metsälain §6:n nojalla tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla. Muita mahdollisia erityisen merkityksen määrittäviä ominaisuuksia ovat alueen poikkeava kulttuurihistoria, vanhaa metsää kasvavat vedenkoskettamattomat alueet ja kulonkiertämät tai alueen suoja tuulta, melua tai muuta vastaavaa vaikutusta vastaan.
Erityiskohteet on aiheellista sisällyttää metsäsuunnitelmaan ja niidenkin hakkuista tulee tehdä metsänkäyttöilmoitus. Metsänkäyttöilmoituksessa on annettava selvitys kohteen erityisluonteesta ja hakkuun tarkoituksesta. Erityiskohteiden hakkuiden tavoitteet määräytyvät kohteen piirteiden mukaisesti. Metsälain §5 mukainen hakkuu Pääsääntöisesti erirakenteisen metsän hakkuut luokitellaan metsälain §5 mukaisiksi uudistus- tai kasvatus/harvennushakkuiksi. Määriteltäessä hakkuu §5:n mukaiseksi harvennushakkuuksi jätettävän puuston minimirajat eivät saa alittua, ja jäljelle jäävän puuston on oltava kasvukelpoista. Jos hakkuu määritellään uudistushakkuuksi, sovitaan katselmuksesta metsän riittävästä uudistumisesta lakisääteisessä ajassa. Erirakenteisen metsäsuunnitelman tekeminen Erirakenteisen kasvatuksen toteuttaminen on vielä suhteellisen harvinaista. Paras tapa siirtää metsänsä erirakenteiseen kasvatukseen on teetättää asiantuntijalla menetelmän mukainen metsäsuunnitelma. Metsäsuunnitelma on verovähennyskelpoinen arvio metsän hoidon tarpeista sekä hakkuumahdollisuuksista 10 vuoden ajalta.
Ennen erirakenteisen suunnitelman mukaisten hakkuiden toteuttamisesta on hyvä keskustella etukäteen metsäviranomaisten kanssa joko itse tai ammattilais -edusmiehen välityksellä. Metsälain §6 nojalla tehdyt hakkuut ovat yleensä hyväksyttäviä, jos metsäsuunnitelma on ammattimaisesti laadittu ja §6:n käytön perustelut siihen selkeästi kirjattu. Toimittaessa §5:n mukaan tulee erityisesti sopia uudistumiskriteereistä. Nykyiset uudistumiskriteerit on määritelty lähinnä tasaikäisten metsien kasvatusta ajatellen, mikä ei huomioi, että erirakenteisessa metsässä on paljon kaikenikäisiä puita. Metsäkeskuksissa riittää kuitenkin ymmärrystä metsien erilaisille käyttömuodoille, kun toiminta on avointa ja voidaan osoittaa hoidon olevan osa johdonmukaista ja pitkäjänteistä taloudellista suunnitelmaa. Suomen metsien kasvua eit uhkaa erirakenteisen metsänhoidon lisääntyminen, vaan erityisesti taimikoiden ja nuorten metsien hoitamatta jättäminen.
Lisätietoja Vuoden 1948 harsintajulkilausuma oli keskeinen metsäpolitiikan tapahtuma, jossa sen ajan johtavat metsäntutkijat tuomitsivat harsintahakkuut ja vaativat siirtymistä tasaikäismetsikkötalouden mukaiseen metsänhoitoon. Vaatimusta noudatettiin erittäin tarkasti, mutta sen tuloksen metsän hävityksen ohella myös taloudellisesti käyttökelpoinen varsinainen erirakenteinen kasvatus lähes loppui Suomesta. Artikkeli: Marko Mäkinen, Metsäneuvoja - Innofor Finland Oy Kuvat: Luonnossa.net. Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved. |
||||||||||||
|
|
|
|