 |
|
|
|
||||||||||
 |
|||||||||||||
|
Metsätalouden tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä kysyntä kasvaa kaikelle mitä metsä tuottaa – oli sitten kyse materiasta tai aineettomista arvoista. Vuonna 2015 puu on nykyistä niukempi artikkeli, sillä siitä kilpailevat sekä perinteinen metsäteollisuus että biotalouden myötä kasvanut energiakäyttö. Luonnon aineettomien arvojen markkinat – lähinnä luontoon perustuva matkailu – kasvavat vieläkin nopeammin, eikä unohtaa pidä omatoimisen virkistyskäytön tarpeita.
Esimerkiksi jokamiehenoikeuden rajat tulevat tarkempaan tarkasteluun, sillä luontomatkailuyrityksillä on intressi harjoittaa jokamiehenoikeuden nojalla elinkeinotoimintaa, kuten ratsastussafareja. Vuoteen 2015 mennessä yhteensovitettavia asioita on tullut enemmän, mutta toisaalta myös yhteensovittamisen taito on kehittynyt. Maanomistuksen syvintä olemusta on jouduttu pohtimaan, mutta kaiken kaikkiaan metsänomistajana on hyvä olla, nyt ja tulevaisuudessa. Biotalous on tullut Biotaloudesta on tullut arkinen asia. Biotalous on toisaalta keskitettyä polttonestetuotantoa suurissa laitoksissa ja toisaalta hajautettua lämpöenergiatuotantoa alueellisissa ja paikallisissa lämpövoimaloissa. Puusta valmistetaan toisen sukupolven biodieseliä. Menetelmä on toisenlainen kuin aiempi, öljykasveista valmistettu diesel. Muutamia ns. synteesikaasutuslaitoksia on rakennettu sellutehtaiden yhteyteen ja uusia suunnitellaan. Sellutehdas on itse asiassa vanhentunut nimitys, ja on alettu puhua biojalostamoista. Lämpövoimalat tuottavat lämpöä taajamien kaukolämpöverkkoihin tai yksittäisiin käyttökohteisiin. Lämpövoimalat käyttävät kaiken pienpuun muutaman kymmenen kilometrin säteellä. Niin pientä risua ei ole, ettei sille olisi kysyntää, mutta tosin vieläkään energiapuulle ei ole saatu metsänomistajia tyydyttävää kantohintaa.
Vastakkainasettelun aika on ohi Metsäkiistat ovat jo pääosin historiaa. Suomen metsät on tutkittu ja arvokkaimmat kohteet suojeltu tarkkaan, ja argumentointi suojelun puolesta tai vastaan vaatii melkoista oppineisuutta. Pelkästään mielipiteeseen perustuvalla aktivismilla onkin huono kaiku. Aivan ylimmässä Lapissa yli puolet metsäalasta on metsätalouskäytön ulkopuolella, ja Etelä-Suomessakin vanhojen metsien suojeluohjelma on saatu vietyä lävitse. Samalla raja, jonka pohjoispuolella matkailutalous on liikevaihdoltaan metsätaloutta merkittävämpi metsien käyttömuoto, on paikoin liukunut Tunturi-Lapin rajoilta etelämmäs Metsä-Lapin puolelle. Samanaikaisesti hakkuumäärät ovat nousseet, ja nousevat edelleen, sillä puustoltaan nuoria talousmetsiä varttuu hakkuukypsiksi. Etenkin Lapin metsien ikärakenne on pitkään ollut metsätaloudellisesti hankala, sillä nuorien kasvatusmetsien osuus on ollut suuri. Tätä etenkin metsäteollisuuden puuhuollon kannalta hankalaa asiaa on viimein päästy korjaamaan. Metsäsuunnitteluun, sekä tilakohtaiseen että aluetason suunnitteluun, on tullut lisää variaatioita. Tilakohtaiset suunnitelmat laaditaan aiempaa enemmän metsänomistajan tarpeista käsin. Joku haluaa pelkästään puuntuotannollisen perussuunnitelman, joku painottaa luonnonhoitosuunnittelua. Metsäsuunnitelma tilataan aiempaa useammin metsäpalveluyritykseltä. Aluetason suunnittelussa korostuu talouskäytön ja luonnonhoidon yhteensovittaminen. Esimerkiksi takavuosien huolenaihe metso voi paremmin myös Etelä-Suomessa, ja sen soidinpaikat on otettu huomioon aluesuunnittelussa. Valkoselkätikan suhteen voidaan huokaista, että pahin on ohi, sillä se on kasvattanut pesivän kantansa muutamaan sataan pariin. Valkoselkätikka on aina ollut ja tulee aina olemaan harvalukuinen, kuten muutkin elintavoiltaan pitkälle erikoistuneet lajit.
Aivan kaikkeen metsätalouden ja luonnonhoidon yhteensovittaminenkaan ei pysty. Riekko on Etelä-Suomessa häviämisen partaalla, tosin sen eteläinen kanta on alkujaankin ihmisen toimien tulosta, sillä kaskitalouden luomat koivuvesakot muistuttavat riekon luontaista biotooppia, soiden reunametsiä. Ilmasto on alkanut muuttua Ilmastonmuutoksen merkit ovat alkaneet konkretisoitua, ja niitä on sekä myönteisiä että kielteisiä. Puuston vuosikasvu on asettunut pysyvästi yli sadan miljoonan kuutiometrin vuositasolle. Osa kasvunlisäyksestä on suotuisien kasvukausien – jota myös ilmastonmuutokseksi kutsutaan – ansiota. Ilmastonmuutoksen vaikutukseksi arvioidaan viitisen miljoonaa kuutiometriä eli viitisen prosenttia. Leudot talvet ovat ongelmallisia puun korjuun kannalta. Huomattava osa maamme metsien kasvusta on turvemailla eli ojitetuilla soilla, ja kaikkina talvina niitä ei päästä korjaamaan. Myös kangasmailla korjuun yhteydessä syntyvien juuristovaurioiden määrä on kasvanut, koska pitkinä syksyinä ja leutoina talvina maa on märkää ja pehmeää. Voimakkaat myrskyt ovat pari kertaa runnelleet Etelä-Suomen metsiä, ja pohjoisempana talven suojasäät ovat aiheuttaneet männiköissä lumituhoja. Ilmastonmuutoksen syyksi luetaan myös muutamat tuhohyönteisepidemiat. Pitäisikö valtion hillitä ilmastonmuutosta tukemalla puustopääoman lisäystä on keskustelun aihe, mutta toistaiseksi hiilensidontaa ei tueta. Metsävarat eli metsiin sitoutuneen hiilen määrä on kasvussa ilman valtion tukitoimia sekä Suomessa että koko EU:n alueella.
Työtä tehdään koneiden kopeissa Maaseutuun leimautuneista nuorista on pula, ja metsäelinkeinot ovat hakeneet uutta rekrytointipohjaa kaupungeista ja maahanmuuttajista. Metsähenkisistä nuorista on pula muutenkin. Esimerkiksi rasittava hirvenmetsästys ei jaksa kiinnostaa nuoria. Kaupallinen metsästysturismi onkin yleinen ja arkipäiväinen osa metsien monikäyttöä. Hirviä on muutenkin liikaa, ja ikääntyvillä jahtiporukoilla on vaikeuksia pitää kantaa kurissa. Työvoimapula on todellisuutta, ja Suomessa käy runsaasti kausityöntekijöitä lähinnä Venäjältä. Viron ja ylipäätään entisen Itä-Euroopan elintaso on noussut niin nopeasti , että siltä suunnalta työntekijöitä ei löydy. Lisäksi Suomessa käy runsaasti ulkomaisia metsäalan opiskelijoita työharjoittelussa. Käytännössä kaikki metsätaloustyöt on koneellistettu, viimeisimpinä istutus ja taimikonhoito. Työtä toki tehdään muuallakin kuin koneiden ohjaamoissa, mutta metsänomistajien omatoimisessa työssä on mukana myös virkistys- ja liikuntaelementti. Ainoastaan pystykarsinta on työmuoto, jossa ihmissilmän ja –käden yhteistyötä ei yritetäkään korvata konenäöllä ja robottikäsillä.
Metsänomistamiseen tulee ammattimaisuutta ja statusta Metsänomistajista on moneksi, ja tulevaisuudessa yhä useammaksi. Metsätilojen krooninen ylikysyntä jatkuu, ja tuotto-odotuksiin nähden niistä maksetaan korkeampia hintoja kuin esimerkiksi asunto-osakkeista. Mukaan on tullut statuksellisuutta, sillä metsätilan omistaminen viestii vauraudesta, vapaudesta ja vastuullisuudesta. Vaurautta on, että on varaa omistaa maata ja antaa sille aikaansa. Vapautta on, että voi harrastaa mitä haluaa ilman sosiaalisia paineita. Vastuullisuutta on, että on ottanut palan isänmaata hoidettavakseen. Toinen, samanaikainen kehityssuunta on kohti suurempia yksiköitä ja ammattimaisempaa metsätaloutta. Vuonna 2015 metsätilallinen on ammattinimike. Kirjan tilaaminen Kirjaa Kertomus Suomenmaan metsistä 2015 voi tilata Metsäkustannuksen verkkokirjakaupasta osoitteesta www.metsalehti.fi Artikkeli: Mikko Häyrynen, Metsälehti. Kuvat: Luonnossa.net. Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
|||||||||||||
|
|
|
|