 |
|
|
 |
|
|
|
|
Talvimelontaa
Ilmasto lämpenee, melontakausi pitenee. Jääpeitteellinen aika Suomen sisävesilläkin on lyhentynyt 1900-luvulla noin 2 viikkoa. Seuraavan 100 vuoden
aikana erilaiset ympäristötutkimukset arvioivat lämpötilan nousevan 2 – 6 ºC. Lämpenemisestä huolimatta melojan on edelleen kiinnitettävä huomiota pukeutumiseensa. Vaikka melontalenkille lähtiessä ilma on lämpöasteiden puolella,
saattaa se palatessa olla jo runsaasti pakkasella.
 |
Kuvateksti: Lyhyet suksisauvat helpottavat mahdollista kajakin työntelyä jäällä.
Useimmille aktiivimelojille on kehittynyt ”talvimelontaan” omien tarpeiden ja
mieltymysten mukainen melontavaatetus. Lähtökohtana heillä on miellyttävä ja turvallinen melonta. Melomaan ei lähdetä huonolla kelillä eikä kastella itseä tai
varusteita muutoin kuin harjoitusmielessä ja silloinkin isolla porukalla, turvallisuus varmistaen.
Suomalaiset ovat tottuneita ulkoilijoita. Meillä on moneen keliin sopivaa vaatetusta,
josta yhdistelemällä löytynevät melko toimivat talvimelonta asusteet. Tarvittaessa kokonaisuutta voi täydentää varsinaisilla melonta-asusteilla kun omat tarpeet ovat selvillä.
 |
Kuvateksti: Melan vareteen kiinnitettäviä tuulisuojia, neopren sormikkaat ja pitkävartiset neoprensaappaat talvisäilytyksessä olevien kajakkien päällä.
Kylmyyden sietokyky on yksilöllistä, siihen vaikuttaa fyysinen kunto ja riittävä ravinto. Tutkimusten mukaan ruokailu kohottaa lämmöntuotantoa n. 10 %, joten ravintoa
riittävästi. Kylmän sietokykyä voidaan myös kehittää. Käymällä aktiivisesti melontalenkeillä kesän jälkeenkin, ilmojen viilentymisen myötä iho ja elimistö tottuvat kylmyyteen.
Meloessa kylmyydelle alttiiksi joutuvat pää, kädet ja jalat. Vartalon jäähtyessä pintaverisuonet supistuvat jaloissa, käsissä ja kasvoissa mutta pään suuret
verisuonet eivät supistu. Pään ja kaulan kautta tapahtuva lämmön haihtuminen on n. 30 %. Pään suojaukseen on siis kiinnitettävä erityistä huomiota. Hupullinen puku tai
erillinen irtohuppu ovat hyviä. Huppu suojaa myös niskaa sekä poskia mahdolliselta tuulen ja sateen vaikutukselta.
Oulun aluetyöterveyslaitoksen tutkimuksissa on todettu: ”Huppu vähentää
lämmönhukkaa jopa kolmanneksen. Huppu päässä ulkoilevan ihon lämpötila pipopäiseen verrattuna 3-7º korkeampi. Huppu lämmittää myös hieman hengitettävää
ilmaa.” Toisaalta korvien ja sivulta silmien eteen tulevana se vaikeuttaa kuulemista ja näkemistä. Jos melonta-anorakin hupun saa helposti käärittyä kaulukseksi, sen voi pitää alhaalla hyvällä kelillä.
 |
Kuvateksti: Päänsuojaukseen on kiinnitettävä huomiota. Reunimmaiset päähineet soveltuvat villapipon alla käytettäviksi estämään tuulen vaikutusta.
Villapipo jonka alla irtohuppu, tai neopren-, fleecepäähine ovat käyttökelpoinen yhdistelmä. Melontaan soveltuvat hyvin myös hiihtäjille tarkoitetut huput ja päähineet
. Hyvinä materiaaleina pidetään polyamidi-, polypropyleeni- ja erilaisia villayhdisteitä, samoin silkkiä. Joidenkin mielestä lippa kuuluu aina melojan varustukseen. Kesällä se suojaa hyvin auringolta ja talvella jäätävältä sateelta.
Kädet ja varsinkin ranteet altistuvat viimalle ja kylmälle. Käsien kylmettymiseen vaikuttaa myös melan varren materiaali. Alumiininen varsi siirtää kylmyyttä
tehokkaasti. Lakkaamaton puu on kädelle miellyttävin ja erilaiset kuituvarrelliset niiden väliltä. Neopreeni sormikkaat tai käsineet ovat lähes välttämättömät. Jos
käytettävissä on kuivapuku, siinä on todennäköisesti neopreeniset rannemansetit.
Melonta-anorakissa saattaa olla yksinkertaiset lateksi- tai neoprenmansetit jolloin
kannattaa hankkia lisäksi neopreeni rannesuojat, samoin kun tavallista ulkoilupukua käytettäessä. Erilliset melaan kiinnitettävät tuulisuojat ovat ehdottomat ja hinnaltaan
edulliset. Taukopaikoilla käytettäväksi on hyvä varata mukaan villakintaat.
 |
Kuvateksti: Kuivapuvun sisään villasukka, päälle kovapohjainen neopren tossu.
Jalat saattavat kylmettyä kajakin pohjasta hohkaavan kylmyyden vuoksi. Yksi tapa
on käyttää kajakin pohjalla ja istuimessa lämpöeristeenä polyeteenisolumuovia (esim. makuualusta). Takapuolen alle voi laittaa vaikkapa sanomalehden, joka toimii
tarvittaessa nuotion sytykkeenä. Sanomalehti kannattaa laittaa muovikassin sisään, sillä painomuste värjää asusteet ja sen pois saaminen nykyisten teknisten
asusteiden pesuohjeita noudattaen ei yleensä onnistu. Vaikka talviset melontalenkit eivät olisi kestoltaan pitkiä, on huomioitava, ettei taskuissa ole mitään verenkiertoa estäviä esineitä esim. kampaa tai avaimia.
Jalat olisi pidettävä kuivana. Laiturin ollessa lähtö ja paluupaikkana, jalat pysyvät kuivana. Luminen ranta helpottaa kuivin jaloin lähtöä sillä kajakin liuttaminen on
helppoa lunta myöden, mutta taukopaikalla ensimmäinen rantautuja todennäköisesti kastelee jalkansa, vaikka muut pääsisivätkin hänen avustuksellaan kuivin jaloin.
Avokanotisteilla ongelmia ei ole, koska he voivat toimia kumisaappaissa.
Luonnonrannassa on kiinnitettävä huomiota myös mahdolliseen liukkauteen.
Kuivapukua käytettäessä voi puvun sisällä pitää jaloissa villasukkia ja puvun päälle voi pukea kovapohjaiset neopren jalkineet, joita löytyy myös pitkävartisina saappaina
. Kuivapukuja on haalarimallisia, joissa vesitiivis vetoketju kulkee pituus suuntaisesti. Kaksiosaisia joissa housut ja pusero yhdistetään vetoketjulla vyötäröltä.
Tunnetuimpia kuivapukumateriaaleja ovat mm. Gore-Tex® ja Entrant-DT™ jotka estävät veden tunkeutumisen, mutta läpäisevät kehosta haihtuvan kosteuden.
 |
Kuvateksti: Meloja saavuttaa sulan veden.
Materiaalit kestävät myös melonnan kiertoliikkeitä ja auringon valoa. Kuivapukua käytettäessä on muistettava, ettei se ole mikään pelastautumispuku. Kelluntaliiviä
on käytettävä. Kuivapuvun sisään on puettava riittävästi vaatetta. Alussa mieluummin liikaa, melontavauhtia voi hidastaa jos olo tuntuu liian kuumalta. Kuivapuku ei estä
hypotermialta ja sen vaara on aina kylmässä ja erityisesti kylmissä vesissä liikuttaessa. Erilaiset välikuivapuvut ja neopren asut ovat useimmiten käyttökelpoisia ja niillä on myös vankkumattomat kannattajansa.
Hyvin toimiviksi asuste materiaaleiksi on todettu mm. Polartec® feecemateriaalit. Useat valmistajat käyttävät asusteissaan tuoteperheen kankaita. Polartec Power
Dry® materiaali on kevyt, hengittävä ja miellyttävä, joka siirtää tehokkaasti kosteutta. Polartec Wind Pro® on vettähylkivä ja lämmin, hengittävä sekä tuulenpitävä.
Polartec Powesr Strech® hankausta kestävä, tuulenpitävä, hengittävä ja neljään suuntaan venyvä materiaali.
Melojan viileän ajan kerrospukeutumista saattaa joutua harjoittelemaan. Mutta
mieluummin pukee hieman liikaa, melontavauhdin voi pudottaa jos olo tuntuu tukalalta. Alusasujen puhtaus vaikuttaa niiden lämmöneristyskykyyn. Silkki ja villavaatteet on tuuletettava huolellisesti. Ne eivät tarvitse pesua jokaisen
käyttökerran jälkeen. Varusteet on pestävä aina pesuohjeiden mukaisesti.
Juomaa on nautittava myös kylmillä ilmoilla, mutta sen on oltava lämmintä.
Metalliset termarit ovat oivia juoma-astioita sillä ne yleensä kelluvat, mikäli lipsahtavat veteen.
 |
Kuvateksti: Suksisauvat saatavilla, mahdollisen kiintojään ylitykseen.
Useimmiten rannat jäätyvät ensin jopa niin vahvoiksi ettei kanootilla sitä saa
murrettua. Avokanoottia voi työntää jäätä myöden mahdollisimman lähelle avoveden reunaa, toisen melojan istuessa kanootissa. Loppumatkan voi yrittää edetä melalla
työnnellen, tai käyttää erillistä sauvointa. Kajakkimeloja voi työnnellä itsensä vesille, vaikkapa lyhyitä suksisauvoja käyttäen. Suksisauvat ovat useimmiten toimivammat
kuin jäänaskalit, jotka aina jäällä liikuttaessa kuuluvat varustukseen.
Jää valitettavasti syö puumelaa joka muutoin olisi lämmin, joten muovimela on
suositeltava jäisillä vesillä liikuttaessa. Kannattaa tarkastaa myös kanootin keula, mikäli on jouduttu toimimaan jäänmurtajana useita kilometrejä. Vesille meno jäältä
on useimmiten helpompaa kuin sinne palaaminen. Jään reuna saattaa vahvistua sellaiseksi, ettei se kanootin painon alla jousta. Pahimmoisin kanootin keula nousee jäälle, mutta melalla tai sauvalla ei vielä kiintojäätä tavoita.
Joissakin arktisissa retkeilykuvauksissa melojat saattavat käyttää jopa jäähakkua jyrkälle jäälle rantautuessaan. Yhteistyö melontakaverin kanssa auttanee. Jos
vedessä on jääsohjoa sen läpi pääseminen on usein vaikeaa. Jo muutama kanootin mitta jääsohjossa saattaa aiheuttaa todella vaikean tilanteen. Peruuttaminen on
hankalaa ja pahimmassa tapauksessa tuuli saattaa painaa lisää sohjoa tuloreitille. Kylmille keleille ei pidä lähteä yksin.
 |
Kuvateksti: Metalliset termarit kelluvat, vaikka sattuisivatkin luiskahtamaan käsistä.
Muista myös ilmoittaa omaisille tai kaverillesi reittisuunnitelmasi. Ilmoita kun olet
palannut. Valoisaa aikaa on talvikuukausina vähän joten matkat sen mukaisesti. Valaisimet, kanootissa kiinteä valkoinen valo ja melojalla esim. otsalamppu helposti
esille saataviksi. Taukoja varten eväitä ja taukovaatteet sekä jokin istuinalusta.
Jos kuitenkin käy niin että vaatteet kastuvat, on kuivaa saatava nopeasti ylle.
Parhaiten se tapahtuu kuten retkiluistelijoilla plutauksen jälkeen: Kavereiden avustuksella märät vaatteet pois, puristus kuivaksi ja mytyssä pussiin. Kuivat
vaatteet välittömästi ylle. Nopeita voimisteluliikkeitä verenkierron elvyttämiseksi ja liikkeelle. Opettele tunnistamaan hypotermian oireet, tarkkaile kastuneen henkilön
käyttäytymistä. Varavaatteita pitäisi olla mukana enemmän kuin kesäretkellä, mukana myös pitkälahkeisia ja -hihaisia villa-asusteita.
Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->
Lisää aiheesta linkit:
Avokanoottiyhdistys
Suomen Kanoottiliitto
Suomen Latu
Työterveyslaitos
Welhonpesä Oy
Artikkeli: Keijo West
Kuvat: Keijo West
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
|
|
|