Melontaretki Söderskärin majakalle
Aikojen alussa, vielä kun omistin vanhan kalastajamoottoriveneen, vierailin usein Söderskärin majakkasaarella. Iän myötä majakkasaarelle (Mattlandet) luotsisaarelta (Bastulandet) vievä kuusikymmenmetrinen riippusilta muuttui yhä riippuvaisemmaksi, joka tietenkin lisäsi vain jännitysnautintoa. Jossakin vaiheessa moottorivene kuitenkin myytiin ja yhteydet majakkaan katkesivat. Majakkasaaresta tuli myöhemmin suljettu luonnonsuojelualue, jonne oli pääsy vasta syyskuun puolella.

Söderskär ja majakkasaaren riippusilta.

Vuosien aikana suhde ei kuitenkaan katkennut ja kun Eija Sipoon melojista ehdotti käyntiä majakalla, olin kuin lapsuuden leikkikalunsa löytänyt vanhus, valmis uudistamaan tuttavuutensa. Kaikkiin ponnisteluihin hankeen toteuttamiseksi.

Kolmen merkkarin ja kolme sipoolaisen oli tarkoitus suunnata ulkomerelle Sipoon kajakkiklubin laiturista. Kuitenkin eräiden hyvinkin monimutkaisten tapahtumien seurauksena, kolme merkkaripoikaa huomasi olevansa yhden sipoolainen ja yhden tuusulalainen melojatytön armoilla, tyttöjen autojen takapenkillä, matkalla Sipooseen. Mikä häpeä kun tytöt joutivat tulemaan hakemaan avuttomat kavaljeerinsa Helsingistä Sipooseen.

Majakalla käynti
No autoilla sipoolaiseen rantaan, josta lähdimme liikkeelle, ensi kohden Kaunissaarta, josta olimme varanneet kahdeksan huoneen huvilan, ja sitten kohti itse majakkaa. Majakassa ei ollut kuin yksinäinen ornitologi, joka avasi meille vuonna 1862 rakennettujen mökkien eli majakan vartijoiden asuntojen ovet sekä oven itse luotsitupaan.


Itse majakkaan emme päässeet. “Sen ostaneet hullut ovat käyneet siellä vain pari kertaa ja häirinneet jo tuolloin lintujen pesimistä majakkasaarella“, sanoi se ornitologi . Ornitologi kihisi iloa illalla tarjolla olleesta läheisen entisen luotsiyhteisön, siis Pirttisaareen kyläjuhlista. Minullekin siirtynyt odotuskihinä.

En kuitenkaan saanut myötätuntoa muissa retkeläisissä ja siirryimme pienessä yöpakkasessa meloen takaisin Kaunissaareen, jonka huvilaa lämmitimme sitten koko seuraavan yön. No sekin retki päättyi aikanaan, mutta kaipuu majakkaneitoa kohtaa jäi. Ehkä isoisoisoäitini, Suursaareen majakanvartijan tytär Jekaterina Sadownikov, oli jättänyt jotakin vaikutteista geeneihini.

Mutta nyt vuoden 2004 retkeen. Kun keväällä sain yhteyden “näihin hulluihin majakan ostajiin“ majakan turismin suurimman ongelman, eli vessojen puutteen ratkaisemiseksi. Ratkaisuna oli lopulta Mäntysaarimaiset itsemaaduttavat vessat ja sovimme, että Merimelojat tulevat vierailemaan majakalla syyskuussa 2004.


Majakan historia
Aloin tutustua majakan historiaan. Siitä oli jopa kirjoitettu oma kirja, joka löytyi museoviraston kirjastosta. Majakka oli yhteisö, josta vasta myöhemmin tuli myös luotsiyhteisö. Luotsit olivat ensin olleet toisella saarella; Kokkomaalla, sitten vasta nykyisessä paikassa Bastulandetissa. Vuonna 1917 punaiset olivat metsästäneet majakalle päin pakoonjuoksevia valkoisia, joista huonojalkaisen agronomi Gustafssonin henki ja turkki siirtyivät kansalle.

Luotsi Sven Kvickström oli käynyt vuonna 1905 tammikuussa luistelemalla hakemassa lääkettä Helsingistä. Lähtö iltapäivällä ja paluu aamulla. Pari avantouintia välissä. Kova kaveri.
 
Mutta itse retkeen
Jo keväällä ollut ilmoittautuminen syyskuussa olleeseen retkeen ei tuottanut haluttua ilmoittautujamäärää. Kuten eräs keväällä ilmoittautuneista, mutta syksyllä peruuttaneista sanoi:, “Ei hän enää syksyllä muista kevään tekojaan“. Kesäkuun Bengtskär-retki toi mukanaan lähes kaikki tuohon retkeen osallistuneet ja kaksi viikkoa ennen retkeä alkoi tiedusteluja tulla keskimäärin kaksi päivässä. Ja kuten aina ennenkin myös peruutuksia alkoi tulla. Parhaimmillaan kaksi päivässä.

Flunssa, työnantaja, kuolema ja hyvä elämä kaatoivat seitsemän osallistujaa mikä minnekin. Seuran massat kuitenkin täyttivät aukot ja ohut punainen linja oli yhä katkeamaton kun perjantai iltana laskimme kajakkejamme veteen Vuosaaressa. Edessä oli kymmenen kilometrin melonta Vantaan Tallholmaan, jossa jo odotti lämmitetty sauna Skorvön isännän vaihdettua viikonloppukohdettaan.


Lähdössä herätti huomiota Elinan vanhan vihreän väriset saappaat ja pimenevässä yössä Vuosaareen sataman väylän rakennustyöt, jotka toivat mielenkiintoisia mustia pilviefektejä melojien visuaaliseen taustaan. Samalla kajakkien sisällä kumisi kuin patarumputehtaassa.

Perillä Tallholmassa odotti kokonaista kaksi lämmitettyä saunaa. Hannulle niiden lämmittäminen olikin tutuntuntuista puuhaa, olihan toinen niistä palanut poroksi vuosi aikaisemmin. Mutta hyviä ne olivat ja molempia oli syytä kokeilla. Varsinaisen huvilasaunan saunarantaa ei voinut pitää rantana vaan lähinnä kivikkona, jossa pystyi nelinkontin konttaamaan viileänraikkaaseen veteen.

Ilta päättyi nuotiolle, jossa erinäiset makkarat kihisivät ja maistuivat iltamelonnan päätteeksi fysioterapeutin ja toisen lähes ammattihierojan esitellessään erilaisia hierontatyylejään voihkiville seuran jäsenille. Mikäpä siinä oli etsiytyä huvilan toiseen kerrokseen.


Ammu alkoi kohtuullisen kauniina ja retki jatkui kohti tavoitettamme. Söderskärin majakkaa. Rannalla sitten, viimesyksyisestä onnettomuudesta oppineena, kaksinkäsin etsin esille snapsilasit ja konjamiinipullon, joka tarjoilu kelpasi kaikille. Tasan kahdeltatoista saapui majakan omistaja, jonka kanssa kävimme ensin läpi majakan, jonka jälkeen hän kiireisenä miehenä lähti jättäen majan avaimet haltuuni. Olin siis majakan ja kahden vessan haltija. Nämä vessat olivat sitten suuri hupi, kun ne lukittuna mahdollistivat suureen ilon pompottaa paineessa olevia kanssamelojia.

Söderskär Lauantaiaamu Aamupalalla kerrataan yön kokemuksia.

Koska retkiohjelmassa oli tutustuminen ympäröivään saaristoon, oli se sitten tehtävä . Harmikseni muut eivät tulleet mukaan,  mutta muut eivät tulleet mukaan. Mutta haittaako tuo, mutta Pirttisaareen laguunissa pomppasi saunasta kolme neitosta viisi metriä eteeni uimaan. Yhden käden melonnassa (toinen käsi tietenkin häveliäästi silmillä) alkoi pumppu jyskyttää.

Ei ollut yhtään kahvia. Mikä nyt avuksi. No tietenkin Kaunissaareen, vielä avoimena olevaan Mursun ravintolaan kahvia saamaan. Mutta rannassa vilkutti purjeveneestä tuttu kippari, jonka kajuutassa vaihdoimme vaatteita ja hän  yrittämään meloa rannassa. Kun vielä asiaan liittyi ateria, sauna ja sukelluslaiteteet, jouduin ilmoittamaan majakalle jääneille kännykällä, “että tässä nyt menee vähän aikaa ennenkuin saan haettu Tallholmasta nuotiopuista majakalle“.

Tallholman.

Eipä yritys yöllä takaisin majakalle onnistunut, kun usko loppui noin kilometri ennen majakkaa. Retken muut osallistujat olivat menneet jo nukkumaan ja täysin pimeää majakkaa ei löytynyt yön pimeydestä. Siis takaisin Kaunissaareen.

Aamu tapasi minun nousemassa Majakan rannalle ja Maran lähtemässä takaisin Helsinkiin Eestiluodon kautta. Majakan takaa tapasin Elinan aamiaiselta jonka seuraan liityin. Kun näkkileivät oli syöty, kipusin ylös majakkaan herättelemään unisia retkeläisiä. Uni oli ja ei ollut maistunut, mutta kaikkein makeimmin näyttivät nukkuneen avokalliolla paljaan tähtitaivaan alla Risto ja Hannu.

Melojista näkyy aina vain selät, takapuolet tai niska.

Mutta sitten lähdettiin takaisin Helsinkiin “hevosten“ kautta. Villingin ulkopuolelta meloimme sisälle Kristallilahteen, joka herätti ihastusta väylineen ja vuonoineen. “Olen melonut 30 vuotta tästä ohi, enkä ole koskaan ymmärtänyt mennä sisään tänne“ sanoi eräs vanhempi retkemme jäsen. Yhtä ihastuneita emme olleet maihinnousupaikkaan, joka mutapohjineen mahdollisti aterian jo perinteisesti Paulingin entisessä huvilassa, nyt Uudenmaan soikeiden kesäpaikassa.

Kohtaaminen merellä.

Loppumatka olikin sitten puurtamista kovenevassa vastatuulessa. Ei siitä enempää, mutta tulihan melottua kello 10.00:sta klo 17.00:aan yhdellä pitkällä tauolla Villingissä. Ja päivän kilometrit olivat siltä päivältä 39 kilometriä ja koko retkelle 59 kilometriä. Minulle vähän enemmän tuon Kaunissaariseikkailun johdosta.

Olipa hyvä retki. Olimme päässet ladyn iholle.

Artikkeli: Paavo-Pekka Ruotsalainen, Merimelojat ry.
Kuvat: Paavo-Pekka Ruotsalainen.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin