Navigaattori kajakkiin, käytännön testi
GPS-navigaattori on hyvä apu melojalle, mutta pelkän laitteen varassa ei pidä vesille lähteä. Paperikartta on kajakissa yhä lyömätön.

Viime aikoina liikkumiseen kaikissa sen eri muodoissa on tunkeutunut uusi käsite. Lentokoneet, ohjukset ja avaruusalukset sekä kuivalla maalla että vedellä liikkuvat kulkuneuvot, ja jopa jalankulkijat, "navigoivat" nykyteknologian tuottaman uuden laitteen, GPS-paikantimen avulla.

Kuvateksti: Testissä olleet Magellan eXplorist XL ja Garmin GPSmap 76CSx

GPS-laite on vapauttanut monet ulkoilijat heidän suurimmasta pelostaan, pelostaan eksyä. Laite kun kertoo kerran sekunnissa ulkoilijan nykyisen sijainnin parhaimmillaan muutaman metrin tarkkuudella. GPS-paikannin antaa myös reaaliaikaisesti opastuksen takaisin retken lähtöpaikalle. Tämä piittaamatta paluureitin mahdollisista kiemuroista. Mutta onko laitteella sitten käyttöä melonnassa? Mitä lisäarvon se toisi melontaan, onko se sähkölaitteena edes luotettava. Sähkö loppuu tai laite kastuu?

Melonta ja navigointi Suomessa
Melontaan tarvitaan vain 10 senttiä vettä puolen metrin leveydeltä. Päästään sellaisiin paikkoihin, joihin kartantekijät eivät ole ajatelletkaan kenenkään menevän. Meloja meloo alle metrin korkeudella vedenpinnasta, joten tällä matalalla tarkkailupaikalla yksilöity rantaviiva tärkeä navigoinnin perustetekijä melojalle. Matala tarkkailupaikka tuo myös meren horisontin lähelle, eli ei edes aavalla merellä meloja näe kauas tarkkailupaikaltaan.

Kuvateksti: Testin kolmas laite: Garmin Forerunner 205.

Kuitenkin melontanavigointi Suomessa tapahtuu tavallisesti vedenpitävään, korkeintaan A3-kokoiseen karttapussiin pakatuilla 1:50 000 tai 1:100 000 mittakaavaisilla paperikartoilla, kartoilla. Näillä mittakaavoilla mittakaavan vaatimat yleistykset kartoissa ovat jo suuria ja suurin osa maaston yksityiskohdista on jo poistettu kartoista. Tällaisten karttojen ero esimerkiksi Pohjanmaalla valmistuneisiin melontaoppaisiin "Meloen merenkurkussa" ja "Seitsemän Sillan Melontaopas" (mittakaava 1:37.000) on selkeä.

Englanninkieliset melontaoppaat suosittavat melojan kartaksi juuri tällaisten mittakaavojen karttoja. Miksi tähän ei ole puututtu edes Suomen Kanoottiliiton toimesta, johtuu lähinnä siitä, että melonta Suomessa on helppoa. Jos navigointi epäonnistuu, on yleensä mahdollista palata takaisin lähtöpaikkaan ja etsiä uusi reitti.

Muualla maailmassa väärä navigointiratkaisu saattaa pysäyttää melojan mutatöyrääseen tai vuorovesi siirtää maihinnousukelvottomalle rannikolle. Väärä navigointi on näin suuri vaaratekijä melojalle suurten vuorovesivirtojen alueilla. Sen takia siihen kiinnitetään erityishuomiota melonnanopetuksessa näillä alueilla.

Garminin merikartat:

Kuvateksti: Pohjanlahti, Perämeren pohjukasta Ahvenanmaalle. Lue lisää --->


Kuvateksti: Saaristomeri ja Tukholman saaristo; Hangon länsipuolelta Ruotsin Örelundiin ja etelässä Arkosundiin. Myös Ahvenanmaan saaristo.


Kuvateksti: Ahvenanmaalta Viipuriin. Myös Viron ja Venäjän rannikot.

Melojan tarkin navigaatio on yhä visuaalinen navigaatio
Alun perin ei ollut olemassa karttoja tai ensimmäiset kartat olivat sijainnin kannalta epäluotettavia. Niinpä vesillä liikkujat pyrkinyt kumoamaan ensimmäisten karttojen ilmestymisenkin jälkeen mahdolliset virheellisyydet määrittelemällä paikkansa vanhaan tapaan reittikuvausten, niiden merkkien ja maaston kohteiden avulla.

Tällaista navigointia kutsutaan suhteelliseksi eli visuaaliseksi navigoinniksi. Tämä on perinteinen alkuperäinen navigointitapa. Myös suunnistaja etenee käyttäen maastossa eteen ilmestyviä kohdealueen tarkistuskohtia, ei yksittäisiä kartan symbolimerkkejä käyttäen. Nykyään samaa navigointia maamerkkien avulla, mutta huipputeknologian keinoin, käyttävät mm. risteilyohjukset: ne lentävät muistissa olevan digitaalisen maastomallin korkeuskäyriä pitkin.

Merkintälasku syntyi vasta kun suhteellista navigointia ei voitu toteuttaa rannikon kadottua pidemmillä merimatkoilla. Perinteisesti, kun visuaaliset havaintopisteet puuttuvat, käytettävä menetelmää on nimeltä merkintälasku. Tässä arvioidaan matkustussuunnan ja -nopeuden perusteella tehdyllä päättelyllä, missä pitäisi olla.

Merkintälaskun välineitä ovat kartta, kompassi ja kello. Välineteknologia on kuitenkin helppoa ja käyttäjälle ymmärrettävää mekaanista teknologiaa analogisine viisarinäyttöineen. Menetelmän ongelmana on se, että mitä vaikeammat olosuhteet ovat sitä suurempi on mahdollisuus inhimillisiin virheisiin. Tuuli ja aallokko vääristävät hyvänkin merkintälaskun arvion sen toteutusvaiheessa, joten ennustus heikkenee koko ajan aikaa myöten jos arviota ei voi päivittää matkan aikana. Lopputuloksena syntyy kuitenkin käytännön melonnassa yleensä riittävän tarkka tieto melojan kulloisestakin sijainnista



GPS-laitteen määritelmä
Teknisesti nyt käsittelyssä oleva GPS navigaattori on tietokone, joka suorittaa vesillä liikkujille vanhastaan tuttua tähtitieteellisen laskentaa, nyt vain satelliiteilla ja vuorokauden ajasta riippumatta.

Laite on täysin sähköisessä digitaalimaailmassa toimiva, eli sen tietojärjestelmä, teknologia ja laskennat ovat äärimmäisen monimutkaisia. Osa tutuista navigointitermeistä on myös saanut uuden sisällön ja on syntynyt uusia navigointikäytäntöjä. Vanhalle melojalle siirtyminen laitteen käyttöön muistuttaa useimmiten lähinnä sitä murrosta, joka on tapahtui hänen siirtyessä mekaanisesta lankapuhelimen käytöstä matkapuhelimen käyttöön. Vanhan puhelin ja sen teknologian oli vielä ymmärrettävää, uusi laite tuntui olevan toiselta planeetalta. 

GPS, Turhaa vai tarpeellista melojalle
Navigointiin tarkoitettuja GPS-laitteita on Suomessa yli 60 eri valmistajalta . Laitteet voidaan jakaa pelkkiin navigointilaitteisiin sekä niihin, joissa navigointi on osa muuta toimintaa. Yhtäkään ei esitteiden mukaan ole suunnattu suoraan melojille eikä heidän tarpeisiinsa ole muokattu laitteen ja kartan yhdistelmiä, kuten on laskuvarjohyppääjille, kuntoilijoille ja moottoripyöräilyn harrastajille.

Tätä juttua varten testattiin GPS-navigaattoreita melonnassa Helsingin ympäristössä, Suursaaressa ja Berliinissä.

Retkimelonta kajakilla on liikkumismuotona verrattavissa vaeltamiseen Lapissa. Testiin otettiin mukaan kahden johtavan retkeilyyn tarkoitettujen käsi-GPS-laitteiden maahantuojan melontakäyttöön suosittamat laitteet sekä suoraan tiskiltä saatavat sähköiset kartta-aineistot. Mukaan otettiin myös yksi ilman karttaa toimiva laite, jossa GPS on sivuominaisuutena.

Mukaan valikoituivat Magellan eXplorist XL + Magellan yhteensopiva topografinen katu- ja osoitekartasto Suomesta Alue 1 ja Garmin GPSmap 76CSx + Blue Chart Atlantic. Karttaa käyttämätön sovellus oli Garmin Forerunner 2005. Eri matkapuhelinvalmistajien laitteisiin soveltuvaa Maanmittauslaitoksen peruskarttoja hyödyntävää EasyGo-mobiilisovellusta (www.easygo.fi) . Ne jouduttiin jättämään ulkopuolelle osin ajanpuutteen vuoksi, osin siksi että käyttö loppuu, kun matkapuhelinverkon kantavuus loppuu. Testaamatta jäi laitteiden toimivuus jäätävissä olosuhteissa.

Kaikki testatut laitteet käyvät melojalle niin turvavälineenä kuin päiväkäytössäkin. Tuloksena on selvästi perinteisiä menetelmiä tarkempi tieto siitä, missä kulloinkin ollaan. 

Ennen laitteen hankintaa kannattaa pohtia, mihin navigoinnilla pyritään. Tietystä paikasta tiettyyn paikkaan, mutta onko matkan aikana syytä tietää sijaintinsa tarkasti?

GPS-navigaattorit ovat tietokoneita, jotka suorittavat vesillä liikkujille vanhastaan tuttua tähtitieteellisen laskentaa, nyt vain satelliiteilla ja vuorokauden ajasta riippumatta. Tietojärjestelmä, teknologia ja laskennat ovat kuitenkin äärimmäisen monimutkaisia. Osa tutuista navigointitermeistä on saanut uuden sisällön ja on syntynyt uusia navigointikäytäntöjä.

Kun lukee melojien kuvauksia pitkistä osuuksista avomerellä ja siitä helpotuksen tunteesta, kun tuttu maamerkki lopulta löytyy, syntyy väistämättä ajatus siitä, onko tuollaisessa epävarmuudessa oleminen välttämätöntä tai edes tarpeellisella melontaretkellä. Vaikka merkintälasku tunnetaan, niin sen käyttö on vähäistä tavalliselle melojalle. Niinpä pitkäänkin melojien melonta pysähtyy ja saareen jäädään lähes aina kun sumu peittää meren.

Navigaattori antaisi kuitenkin aina tarvittaessa tiedon melojan sijainnista. Sumu, sade, pimeys ja tuntemattomat alueet ovat niitä ympäristöjä, joissa elektroninen laite lyö laudalta perinteisen merkintälaskumenetelmän visuaalisten kohteiden hävittyä näkyvistä. Laite tuo melojan käyttöön myös joukon lisäpalveluita, jotka olennaisesti helpottavat ja turvaavat melontaa. Melojan pohdittavaksi jää, tarvitseeko hän Suomessa näin paljon uutta tietoa ja lisäpalveluita.

Olennaista on, että siitä huolimatta, että melojalla on GPS, hänen tulee ymmärtää navigoinnin perussäännöt ja kuinka lukea karttoja ja merikortteja. Nykylaitteilla on sen verran paljon heikkouksia retkimelonnassa, että en suosita siirtymistä yksinomaan laitteen avulla navigointiin.


Testatut laitteet ja kartat:

MAGELLAN EXPLORIST XL-paketti on laitteista painavin (347 g) ja kookkain (16,3 x 7,4 x 3,4 cm). Suuri koko mahdollisti myös kookkaan näytön (3,5 " = 8,96 cm). Käynnistys- ja valonsäätönäppäimet olivat laitteen sivuilla näppäimien ollessa laitteen etusivustalla. Näppäinten toiminta vaati tehokasta painamista, joten myös hanskat kädessä laite toimi hyvin. Karkea ulkonäkö ilmensi iskunkestävyyttä, mutta myös tiivistettävien aukkojen koot olivat suuret. Laite vaatii neljä paristoa. Laite ei kellu.

Magellan eXplorist sisälsi navigaattorien perustoiminnot. Vaikka kyseessä oli maahantuojan kallein malli, mielikuvaksi jäi vanhemman polven peruslaite. Teknologia oli helppoa ja luotettavaa, jota auttoi suuren näytön mahdollistamat suuret kuvakkeet, kirjaimet ja numerot. 

Plussaa: laite piirsi kuljetun reitin automaattisesti, mahdollisuus ladata hälytyksiä.

Miinusta: näytön valaistuksessa vain kolme säätöarvoa. 

Laite toimii hyvin kartan näyttö- ja työskentelypohjana.

Kartta ladataan laitteeseen erikseen myytävällä muistikortilla. Topografisessa kartassa oli kuvattu myös vesialueita, mutta moni merikartasta tuttu elementti puuttui. Kaikki merimerkit oli kuvattu samalla symbolilla. Parista kohdasta, kuten Soutustadionin edustalta, merkit puuttuivat. Kartan syvyyskäyrillä ei ole käyttöä melonnassa niiden luokituksen karkeuden vuoksi. 

Pelkän kartan perusteella on mahdollisista liikkua turvallisesti Helsingin edustalla, mutta vasta kulloisenkin sijainnin ilmaantuminen kartalle teki siitä käyttökelpoisen melonnassa.

GARMIN GPSMAP 76CSX-paketti. Laite on huomattavasti pienempi (6,9 x 15,7 x 3,05 cm) ja kevyempi (225 g) ja kelluva. Pieni näyttö (2,6“ eli 3,8 x 5,6 cm). Kahden patteri käyttö merkitsi pienempiä aukkoja iskunkestävässä kuoressa, ja laiteen vesitiiviys tuntui paremmalta kuin Magellan eXploristissa. Näppäimistö oli hyvin kosketusherkkä. Tämä aiheutti useammankin itsestään käynnistymisen, mutta ongelma oli helppo tunnistaa, kun laitteen hälytyssignaali ilmoitti äänekkäästi, ettei yhteenkään satelliittiin saatu yhteyttä.

Ominaisuuksia on monipuolisesti erilaisille käyttäjäryhmille. Kaikkia tuskin pääsee hyödyntämään perusmelonnassa. Ohjelmat toimivat asianmukaisesti, mutta ensin on opittava liikkumaan eri valikoissa.

Plussaa: Näytön valaistuksen portaaton säätö.

Miinusta: Koska näyttö oli pieni, kaikki elementit näytössä ja näppäimistö olivat pieniä.

Laite toimii hyvin kartan näyttö- ja työskentelypohjana.

Kartta ladataan erikseen CD:ltä netin kautta noudettavin salasanoin. Ladataan selviä merikortteja, joissa on kaikki merikortin elementit. Symbolit ovat tuttuja merikorttien käyttäjille mutta eivät aina melojille. Materiaali loistosektoreineen ja muine yksityiskohtineen mahdollistaa turvallisen liikkumisen pimeässä ja muissa vaativissa olosuhteissa.

GARMIN FORERUNNER 2005-paketti. Laite on ns. harjoitusvalmentaja, joka tarjoaa kuntoilijoille nopeus-, matka- ja tahtitietoa. Forerunner 2005 -mallissa on uusi erittäin herkkä SiRF-tekniikkaa hyödyntävä GPS-vastaanotin.

Laite otettiin mukaan, koska se sisältää ilman karttaakin samanlaisen GPS-elementin kuin kaksi edellistä laitettakin. Koska laite mahdollistaa yksittäisten reittipisteiden tallentaminen, retken lähtöpisteen hakupalvelut toimivat samalla tavalla ja tarkkuudella kuin edellisissäkin laitteissa (kuva 4). Näyttönä on vain kompassin näyttö, kun varsinaisissa käsinavigaattoreissa tulos voidaan esittää myös muilla näytöillä kuten karttanäytöllä. Pieni koko ja sen helppo luettavuus ranteeseen kiinnitettynä puoltaa käyttöä melojan turvavälineenä. 



Melojan vaatimuslista:

- Yksinkertaisinkin testatuista GPS laitteista eli Forerunner 2005, tuo melojan hätätilanteissa turvallisesti kotiin. Tämän laitteen näyttö antaa kuitenkin vain suunnan ja etäisyyden kotiin (suoraa) linnuntietä. Vain karttanäytöllä varustettuja laitteita voi käyttää saaristojen sokkeloissa, koska itse saaristossa ei välttämättä voi aina edetä linnuntietä.

- Pieni koko, mutta suuri näyttö. Kämmentietokoneiden 3,9 tuuman näyttö helpottaa lukemista, mutta melojan edessä kannella oleva paperikartta on silti parempi lähestymiskartta olkoon GPS-kartta miten zoomattava tahansa.

- IPX7-standardin mukainen vesitiiviys ei näytä riittävän melontakäytössä. Melonnassa tyypillinen lämpötilojen jatkuva vaihtelu aiheuttaa kosteutta ja härmistymistä ulkoisesti vesitiiviin laitteen sisällä.

- Jos melontaretkipäivän pituus on kuusi tuntia, patterit kestävät vain kaksi retkipäivää, litiumparistoilla ehkä neljä. Laitetta ei voi koko ajan pitää päällä sähköttömän kartan ja kompassin tapaan.

- Kirkas auringonvalo merellä asettaa laitteen näytölle suuria vaatimuksia näkyvyyden ja valovoimaisuuden suhteen. Näytön säätäminen tyhjentää nopeasti sähkövarannot.

- Laitteelle ei ole vielä muodostunut tuttua eli " oikeaa paikkaa" melontakäytössä. Laite on nopeimmin luettavissa tai tuotavissa melojan silmien eteen sen ollessa ranteessa. Tuttu kiinteä kansikiinnitys kartan paikalle on mahdoton pienen näytön huonon näkyvyyden johdosta.

- Laitteessa pitäisi olla vähän nappeja ja sen tulisi käynnistyä nopeasti kylmänäkin.

- Laitteiden käyttö paperikarttojen kanssa ei aina ole täydellistä, koska parempi sijaintitarkkuus vaatii parempia ja tarkempia karttoja. Vasta uusimmat kartat noudattavat GPS-laitteiden käyttämää WGS-84 koordinaatiota.

Artikkeli: Paavo-Pekka Ruotsalainen.
Kuvat: Copyright by Garmin, Magellan, Paavo-Pekka Ruotsalainen.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin