 |
|
|
|
||||||||||||
 |
|||||||||||||||
|
Kanoottipurjehdus
Purjehdi aina kun mahdollista – melo kun tarvitsee Kanoottipurjehduksella on pitkät perinteet juontaen juurensa aina 1800-luvun puoliväliin asti. Tänä päivänä purjekanoottimallit noudattelevat pitkälti samoja alkuperäisiä perusratkaisuja, mutta materiaalit ovat vaihtuneet nykyaikaisiin. Viime vuosina uusia purjekanootteja on rakennettu tasaiseen tahtiin ja kiinnostus on tiedon myötä lisääntynyt. Purjekanoottien enemmistö koostuu ainakin toistaiseksi avokanooteista, joihin on jälkeenpäin asennettu purjevarustus. Kanoottipurjehdus on helppoa ja hauskaa. Nykyaikaiset materiaalit, aluksen keveys, 1-2 hengen miehistö, alhainen hankintahinta ja soveltuvuus niin retkeily- kuin kilpailutoimintaan tekevät kanoottipurjehduksesta mielenkiintoisen harrastuksen niin nuorisolle kuin jo varttuneemmallekin väelle. Yleinen ennakkoluulo on, että purjekanootti olisi kiikkerä ja kaatuu helposti. Kallistuksille altis purjekanootti toki on, kuten kanootit yleensä, mutta aluksen keveyden ansiosta tasapainossa pitäminen on helppoa. Lisäksi aloittelija istuu yleensä kanootin pohjalla, joka alentaa painopistettä ja siten vakavoittaa kulkua. Hyvin pian alkuharjoittelun jälkeen toivookin kunnon tuulta jotta vauhdista pääsee nauttimaan mukavasti istuimelle tai rungon reunalle.
Kanootista purjekanootti Purjekanootin runkona käytetään usein avokanoottia millään tavalla perusrakenteita muuttamatta, mutta myös varta vasten tehtyjä runkoa on olemassa. Kajakkejakin on varustettu purjeilla, mutta kapeutensa vuoksi ne tarvitsevat sivupontoonit tai sitten on tyytyminen n. 1 m2 myötätuulipurjeeseen. Purjekanoottien purjepinta-ala vaihtelee mallista riippuen 4-10 m2 välillä. Pienempi 4 m2 purje on vaatimustason kasvaessa hiukan alitehoinen mutta se soveltuu hyvin kovempaan tuuleen tai aloittelijalle purjehduksen opiskeluun. Suuremmat purjeet on varustettu usein reivausmahdollisuudella joten alus soveltuu paremmin eri keleille ja erityisesti retkikäytössä reivausmahdollisuus on erinomainen ominaisuus.
Purjekanooteissa, jotka perustuvat avokanootin runkoon, käytetään yhtä tai kahta sivuköliä, joiden ansiosta luoviminen onnistuu kuten purjealuksilla yleensäkin. Yhtä köliä käytettäessä köli on normaalia pidempi jotta se toimii kummallekin puolelle kallistaessa. Kahta köliä käytettäessä voidaan tuulen puoleinen köli nostaa ylös, jotta veden vastus vähenee. Käytännössä mukavuudenhaluinen retkeilijä pitää usein molemmat kölit vedessä. Isommalla purjeella ja varta vasten purjehduskäyttöön tehdyt rungot on tehty perinteisesti keskellä sijaitsevalla kölillä. Purjekanootin ohjaus hoidetaan yleensä peräsimellä, mutta melankin käyttö peräsimenä on mahdollista.
Kanoottia varustaessa purjehduskuntoon on syytä muistaa myös turvallisuusnäkökohdat. Purjehdittaessa on aina käytettävä kelluntapukinetta ja vakiomalliseen avokanoottiin on syytä laittaa lisäkellukkeet kompensoimaan hiukan lisääntynyt paino. Samoin mela ja tyhjennyslaite täytyy aina olla mukana ja runkoon kiinnitettynä. Purjekanootti soveltuu erinomaisesti retkeilyyn, sillä peräsin ja kölirakenteet ovat taittuvat ja siten mahdollistavat purjehtimisen veneilyväylien ulkopuolella ja matalaan rantaan pääsee aivan kuten avokanootillakin. Keveytensä vuoksi purjekanootti on helppo vetää tukevasti rantahietikolle. Kiveen tai matalikkoon ajaminen ei aiheuta pahempaa vahinkoa koska vedenalaiset osat taittuvat törmäyksessä rungon suuntaisesti. Siltojen alituskin onnistuu useimmiten ilman maston laskua johtuen kohtuullisesta maston korkeudesta.
Kanoottipurjehdus kilpailulajina Vaikka kanoottipurjehduksen harrastajat ovat liikkeillä useimmiten retkeilymielellä, myös kilpailuja järjestetään. Kilpailu samankaltaisten alusten kanssa tarjoaa oivan vertailukohdan omien taitojen ja purjekanootin kehittämiseksi. Kanoottipurjehduskilpailut järjestetään tavallisista purjehduskilpailuista tutuilla säännöillä ja kolmioradalla. Purjekanoottejakin on purjeveneiden tapaan useita luokkia, mutta kanoottipurjehduskilpailujen luokkasäännöt määrittelevät usein vain purjeen kokoon ja muutaman päämitan rungolle. Suomessa suosituimpia tyyppejä ovat olleet ACA, IIIC ja C/5M. Lisäksi kilpailuihin hyväksytään luokittelemattomat purjekanootit. Harrastajille purjekanoottien luokittelu kilpailuja varten palvelee myös rakenneratkaisujen kehittämistä. Koska kaupallisten purjekanoottien tai rakennussarjojen saatavuus on toistaiseksi vähäistä, on hyvä että kokemuksia voi vaihtaa samanmallisen purjekanootin omistajien kesken.
Luokittelemattomien purjekanoottien rakentamista halutaan harrastajien toimessa ehdottomasti tukea, sillä kaikille halutaan antaa mahdollisuus kilpailla ja retkeilykäytössä luokkasäännöillä ei ole merkitystä ACA-luokka on syntynyt Pohjois-Amerikassa, josta se on nimensäkin saanut (”American Canoe Association”). Tässä luokassa kaikki purjehtivat samanlaisella latinalaispurjeella, jonka pinta-ala on n. 4.1 m2. C/5M-luokassa purje on 5.1 m2 mutta muut purjeen mitat ovat vapaat. ACA ja C/5M luokan purjekanootit on yleensä tehty avokanootin runkoa hyväksikäyttäen lisäämällä siihen riki, sivukölit ja peräsin.
Ruotsin puolelta periytynyt IIIC-luokka edustaa Suomessa purjekanoottien suurinta mallia. Alukset on varustettu 7,5 m2 purjeella, rungon leveys on n. 1 m ja se on lähes kokonaan katettu. Isopurjeen lisäksi käytössä on myös keulapurje. Aluksen etuna on hyvä purjehdittavuus, hyvät tilat retkeilytarvikkeille sekä soveltuvuus 1-2 hengen miehistölle. IIIC-luokan alusten määrä on viimeaikoina kasvanut runsaasti. Useimmat tämän päivän IIIC-luokan aluksista pohjautuvat ”Myrskypääsky” nimiseen malliin, jonka Reino Kalari piirsi vuonna 1932. Purjekanoottien formulaksi voisi kutsua IC-luokan purjekanoottia, oli pitkään nopein yksirunkoinen yhdenhengen miehistöllä varustettu purjealus. Aluksen selkein tuntomerkki on siinä käytetty liukuva penkki, joka korvaa trapetsin. IC-luokka on toistaiseksi myös ainoa purjekanoottiluokka, jolla kilpaillaan kansainvälisesti maailmanmestaruudesta. Tämän luokan aktiiviharrastajia ei toistaiseksi ole Suomessa, mutta lähinaapurissamme Ruotsissa on aktiivinen harrastajajoukko. Toiveissa on että myös Suomesta löytyisi tulevaisuudessa tämän vaativan luokan harrastajia.
Kotimaiset viralliset kanoottipurjehduskilpailut on käyty Suomen Kanoottiliiton alaisuudessa jo neljänä vuonna peräkkäin. Vaikka kilpaillaankin Suomen mestaruuksista, tiukkapipoista kilpailutunnelmaa ei ole aistittavissa, vaan tapahtuma sujuu letkeässä tunnelmassa jossa harrastajien yhteen kokoontuminen on yhtä tärkeää kuin reilu kilpailu. Kuinka päästä alkuun? Kanoottipurjehdusta harkitsevan tai aloittelevan kannattaa ensiksi tutustua lajin suomalaisiin nettisivuihin ja olla yhteydessä kanoottipurjehduksen lajiyhdistykseen - Suomen Kanoottipurjehtijat Ry:n. Yhdistyksen toimintaan kuuluu retkitapahtumien ja kilpailujen järjestäminen, sekä rakentamistietouden jakaminen. Netistä ja yhdistykseltä saa apua miten avokanootista voi tehdä purjekanootin, tai miten tehdä purjekanootti alusta alkaen itse. Jos sinulla on avokanootti jo entuudestaan, sen voi pienellä vaivalla ja kohtuullisella kustannuksella varustaa purjehduskuntoon. Esimerkiksi ACA luokan purje maksaa hiukan yli 200 euroa, ja saman verran voi varata muihin materiaaleihin. Avokanoottiin on mahdollista asentaa purjevarustuksella ilman pysyviä jälkiä runkoon, joten jälleenmyyntiarvokaan ei laske ruuvinreikien takia. Vastineeksi saa hauskan harrastuksen, jossa mukavasti yhdistyvät melonta ja purjehdus. Kanoottipurjehdukseen liittyvät sivut: www.kanoottipurjehtijat.fi – Suomen Kanoottipurjehtijat Ry:n sivut http://groups.yahoo.com/groups/kanoottipurjehtijat – keskusteluryhmä kanoottipurjehduksesta www.kanoottiliitto.fi – Suomen Kanoottiliiton sivuilta löytyy tietoja myös kanoottipurjehduksesta Artikkeli: © Kari Nykänen, Suomen Kanoottipurjehtijat Ry. Kuvat: © 1. kuva: Kari. Hellström, IC-kuva: Kalle Jonasson, muut kuvat: Simo Poikolainen. Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
|||||||||||||||
|
|
|
|