Aho- eli Metsämansikka (Fragaria vesca)
Ahomansikka viihtyy aukealla ja aurinkoisella paikalla, joita ovat metsänreunat, kalliokedot, hakkuuaukeat ja harjumetsät. Tätä maukasta kasvia löytyy erityisesti Etelä- ja Keski-Suomesta, mutta se on harvinaisempi Lapissa. Ahomansikkaa hyödynnettiin ruoanlaitossa ja leipomisessa ahkerasti vielä 100 vuotta sitten, mutta nykyään moni kulkee metsäpolulla vain sen ohi. Tähän vaikuttaa suurelta osin se, että nykyään moni käy poimimassa puutarhamansikoita. Harva myöskään tietää lähimetsien parhaita ahomansikkapaikkoja. Näin kasvin marjat (0,5-1 cm) jäävät todellisten luontoihmisten herkuiksi.

Kuvateksti: Mansikan lehdistä on tehty jo pitkään teetä ja juurakkoa on käytetty 1700 -luvulla muun muassa ripulilääkkeenä.

"Oma maa mansikka, muu maa mustikka"
Ahomansikka aloittaa kukintansa touko-heinäkuussa ja sen kukat ovat kaksineuvoisia, ulkoverhiöllisiä. Verho- ja terälehtiä (4-7mm) on yleensä viisi ja teriö on väriltään valkoinen. Ahomansikka on 5-20 cm pitkä ja sen lehdet ovat ruusukkeena ja lehtilapa on 3-sorminen. Lehdykät ovat 2-3 cm pitkiä, muodoiltaan soikeita ja sahalaitaisia. Lehdykät ovat alapuolelta harmaakarvaiset. Ahomansikalla voi olla yli metrin mittaisia hentoja rönsyjä. Ahomansikan marja on tyveen saakka pähkylällinen. Ahomansikka on monivuotinen.

Luonnonlaidunten vähetessä ahomansikka on joutunut löytämään uusia alueita, joista erityisesti tienpientareet ovat olleet sopivia. Ahomansikan sato on kuitenkin vähentynyt entisajoilta satakertaisesti. Tähän osasyinä voisi mainita kaskiviljelyn vähenemisen sekä salaojituksen yleistymisen. Ahomansikka voi aiheuttaa pienille lapsille ihottumaa tai muun laisen allergisen reaktion. Ahomansikan voi sekoittaa helposti karvamansikkaan, ukkomansikkaan tai puutarhamansikkaan. Myös raskaana olevia äitejä tulee neuvoa välttämään mansikan lehtien syömistä. Ne voivat aiheuttaa tulevalle äidille supistelua.

Kuvateksti: Ahomansikka kannattaa nauttia heti poiminnan jälkeen, sillä sen maku ei säily pakastettuna yhtä pitkään kuin puutarhamansikoiden maku.

Karvamansikan ulkomuoto on nimensä mukaisesti selvästi karvaisempi ja sen kukat ovat myös suuremmat kuin ahomansikalla. Karvamansikan marjan irrottamien on myös selvästi työläämpää. Karvamansikkaan voit törmätä Lounais-Suomen saaristossa. Etelä-Suomesta voit myös löytää ukkomansikan, jonka emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä. Kannattaa myös katsoa kasvikirjasta kuvat mesimarjasta sekä lillukasta, ettei mene metsässä sekaisin. Ahomansikan lehtiä voi kerätä ja käyttää teessä sillä ne sopivat erinomaisesti teesekoitusten perusaineeksi. Mikäli innostut käyttämään ahomansikan lehtiä kannattaa kokeilla yhdistää joukkoon myös vatun- sekä maitohorsman lehtiä. Lehtien poiminta tulee tehdä alkukesästä. Nuoria lehtiä käytetään yleisesti myös salaateissa sekä voileivän päällä.

Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:



Artikkeli: Luonnossa.net.
Kuvat: Luonnossa.net.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin