Kielo (Convallaria majalis)
Kielo kukkii touko-kesäkuussa ja kukinnan lopuksi se muodostaa myrkyllisiä punaisia marjoja. Kielon lehdet ovat leveät ja suikeat. Koko kasvi on myrkyllinen - etenkin sen kellon muotoiset kukat ja kellanpunaiset marjat ovat lapsille vaarallisia. Kielosta tekee myrkyllisen sen sisältämät glykosidit, jotka vaikuttavat sydämen toimintaan. Myrkytystietokeskukseen tulee vuosittain reilut parisataa soittoa.

Kuvateksti: Kielo on kansalliskukka, jota kutsutaan myös lehmänkieleksi sekä koirankieleksi.

Kielo ei ole niin vaarallinen kuin joskus on luultu. On kuitenkin syytä antaa lapselle lääkehiiltä mikäli hän on syönyt yli 5 punaista marjaa tai kukkaa. Lapselle kannattaa myös opettaa se, että kaikki siniset marjat eivät ole syötäviä. Esimerkiksi kalliokielon ja lehtokielon siniset marjat ovat myrkyllisiä. Pieni lapsi voi erehtyä luulemaan niitä mustikoiksi. Nyrkkisääntönä onkin hyvä opettaa, että pienet lapset saavat syödä ainoastaan vanhempiensa poimimia marjoja.

Kielo viihtyy varjoisilla metsänreunoilla, tienvarsilla, lehdoissa, kivikkoisilla pientareilla sekä kuivissa kangasmetsissä. Kielo talvehtii juurakkonsa avulla. Juurakon avulla se myös muodostaa kasvustoja ja leviää. Kielo kasvaa 10-20 sentin pituiseksi. Kielossa on kellomaisia, nuokkuvia kukkia noin kymmenen kappaletta. Tuppimaiset lehdet ovat päältä sinivihertävän väriset ja alta vaalean väriset.

Kuvateksti: Kielo on kaunis, monivuotinen juurakollinen ruoho.

Kielon kukat tuoksuvat metsässä kesäkuussa selvästi. Kieloa käytetäänkin hajuvesissä, saippuoissa, koristekasvina (kukkakimput ja -asetelmat) ja rohtokasvina. Kielo on saanut suomenkielisen nimensä lehtiensä mukaan. Kieloa tavataan maassamme aina Oulun korkeudelta Etelä-Suomeen saakka.

Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:



Artikkeli: Luonnossa.net.
Kuvat: Luonnossa.net.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin