Kalliokielo (Polygonatum odoratum) Kalliokielo kasvaa perinteistä kieloa kuivemmilla paikoilla, kuten kalliojyrkänteiltä. Kielon tapaan myös
kalliokielo on myrkyllinen kasvi. Varjoisissa ja puolivarjoisissa paikoissa viihtyvä kalliokielo kasvaa 20-40 senttiä korkeaksi. Eteläsuomalaisille tuttu kalliokielo kukkii touko-kesäkuussa. Kalliokielon suppilomaisista
kukista kehittyy 3-6 lopulta sinisenmustia vahapeitteisiä marjoja. Se on lehtokieloa pienempi ja sillä on särmikkään uurteinen varsi.
Kuvateksti: Kauan sitten kalliokielon juurta käytettiin lisänä leivän leivonnassa.
Kalliokielon juurakko on pitkä ja paksu. Sen varsi on toisinaan alaosasta hieman punertava. Lehdet ovat
ruodottomia ja kierteisesti kiinni varren kärkipuoliskossa. Kallioalueiden lisäksi se viihtyy kivikoissa, harjuilla, niityillä, lettokorvissa sekä puronvarsilehdoissa. Kalliokieloa tapaa harvoin Keski-Suomesta ja Pohjois-Lapista
se puuttuu kokonaan. Kielon tavoin myös kalliokielo on rauhoitettu Oulun ja Lapin läänissä. Kun kalliokielon siemen putoaa maahan, voi kestää jopa 15 vuotta, ennen kuin siitä kehittyy kukkiva kasvi.
Kuvateksti: Kalliokielo kukkii touko-kesäkuussa.
Muut kuvat: Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon: