 |
|
|
|
|||||||||||||
 |
||||||||||||||||
|
Cairns, Australia, marraskuu 2003 Lähdimme marraskuun kaamosta pakoon matkaamalla Australian Suurille Valliriutolle (Great Barrier Reef) kalastamaan mustaa marliinia. Matkassa oli Venekimpan jäsenistä: Ana, Juha ja Ahis, sekä 2 vierailevaa tähteä, Akke ja Jussi. Saavuimme Cairnsiin, Koilis-Australiaan, viikkoa ennen kalastusta tottuaksemme 8 tunnin aikaeroon ja kierrelläksemme hieman kaupungin ympäristössä. Kauhutarinoita tropiikin nestevajauksen aiheuttamista vaivoista lukeneena, teimme myös kaikkemme kuivumisen välttämiseksi.
Varaus Olimme vuotta aijemmin varanneet veneen miehistöineen neljäksi vuorokaudeksi 22.11 – 25.11. Kyseessä oli ns. live aboard, eli yövyimme veneessä kalapaikkojen välittömässä läheisyydessä. Lukemiemme artikkeleiden takia valitsimme Kim Andersen Sportfishing yrityksen veneen. Hän on menestynyt mainiosti kisoissa, tuoreimpana arvostetun marliinikisan Lizard Island Classicin ylivoimainen voitto 16 kalalla lokakuussa 2003. Merellä, 22.11 Lyhyen veneen esittelyn jälkeen lähdimme matkaan aamulla klo. 08.30. Ajomatka kalapaikoille kesti 1,5 tuntia. Malttamattomina halusimme aloittaa heti marliininuistelun. Klo 12.00 saimme ensimmäinen kosketuksen marliiniin. ”Pienehkö” 70-80 kg:n kala hyökkäsi syöttiin, hyppäsi 2 hienoa hyppyä, irroten saman tien. Vapinaa Ahiksella, jolle oli varattu ensimmäinen väsytysvuoro.
Klo 13.45 jokin hyökkäsi upposyötin kimppuun. Ilmeisesti wahoo tai barracuda. Loppupäivä sujui kalastuksen suhteen hiljaisesti ja klo 18.30 saavuimme riutan sisään ankkuriin. Söimme illallisen ja asetuimme nukkumaan. 23.11 Aamiaisen jälkeen aloitimme kalastuksen. Kalastelimme heittämällä “markan setillä” GT:tä, joka ei ole tunnettu drinkki, vaan Giant Trevally, jota monet pitävät vahvimpana meressä elävänä kalana. Joel näytti ensin meillä mallia, kuinka isoa popperia tulisi pomputtaa pinnalla.
Marliini! Klo 13.00 aloitimme marliinin uistelun. Pitkän odottelun jälkeen 17.00 rävähti! Kunnon tärppi elävään syöttiin, vene seis ja hiljaisena tuijotimme pulssi kohoten, kuinka Tiagarasta meni siimaa ulos puoli minuuttia. Jarru 45 paunaan iskuasentoon ja veneeseen veto päälle. KIINNI! ”We are on!” huusi Joel.
Ana Penkkiin, vapa jalkojen väliin ja valjaat kiinni. Kippari alkoi peruuttaa kohti kalaa, vene tärisi ja aallot löivät peräpeilin yli avotilaan. Ana kelasi siimaa sisään, kunnes pääsimme lähemmäs kalaan. Varsinainen väsyttely voisi alkaa. Hiki virtasi ja irvistys kertoi, ettei kelaaminen ollut kevyttä. Suoritus ei ollut suoraan marliiniväsytyksen oppikirjasta, mutta siimaa tuli kelalle. 15 minuutin kuluttua kala saatiin lähelle ja nähtiin komeita loikkia kalan yrittäessä vielä pakoon. Viimein Joel sai perukkeesta kiinni vetäen 350 paunaisen (160 kg) marliinin veneen viereen elvytykseen. Koukku oli tarttunut siististi kiinni miekan alle, joten vapautus sujui hyvin ja kala pääsi vapaaksi hyvässä kunnossa, tosin yhtä hapolla kuin Ana, jonka ilme taistelun jälkeen oli näkemisen arvoinen. Ensimmäinen marliini saatu toisena päivänä! Hienoa!
Ahis penkkiin Joel antoi ymmärtää, ettei juhlimiseen ole aikaa. Syötit pian vetoon, koska pian tulisi pimeää. Klo 17.35 tärähti taas. Pienempi, hieman alle 100 - kiloinen marliini kiinni. Samat manööverit ja huonon karman Ahis väsytysvuoroon. Vain 5 minuuttia ja Joel oli jo perukkeessa (leader) kiinni ja kala hyppäsi poikittain veneen takana. Uusi hyppy, pään ravistus ja koukku lensi kaaressa Ahiksen pään vierestä avotilaan, joka ei tajunnut edes säikähtää. Adrenaliinia kroppa täynnä, vapina alkoi hetken päästä. Jalat setsuurilla Ahis nousi penkistä aivot nollattuna. Huh huh!
24.11 Aamurutiinit, ensin snorklausta ja aamiaista. Yritimme taas aamupäivällä harhauttaa GT:tä ottamaan popperiin, mutta oli todella hiljaista. Klo 11.00 aloitettiin syöttikalojen uistelu kevyillä välineillä. Saimme yhden makrillin ja kaksi tonnikalaa. 700 lbs Klo 13.00 aloitimme marliinin uistelun. Klo 17.45 tälläsi upposyöttiin marliini, joka jäi kiinni. Juha herätettiin kolmansilta päiväuniltaan tuoliin. Valjaat kiinni ja peruutus kohti kalaa alkoi. Kala vain vei siimaa kelalta ja jarrua kiristettiin tappiin, eli 65 paunaan. Juha oli ihmeissään ja kelasta kuului ääniä, jotka kertoivat välineiden olevan kovilla. Vahva kala vei siimaa ulos kuin tyhjää, vaikka jarru oli tiukalla. Hiki virtasi ja penkistä kuului marinaa: ”tämä on sairasta touhua” Tunnin väsytyksen ja komeiden hyppysarjojen jälkeen vapautettiin vauras ja erittäin ärtynyt noin 300 -kiloinen marliini. Juha totesi:”kun peruke katkaistiin, oli helpotus suuri”. Juhalla oli ylirasittumisen oireita. Voiko ihminen saada burn outin väsytellessään marliinia kesken päiväunien? 25.11 Viimeinen kalapäivämme alkoi aikaisin aamulla ja tällä kertaa maltti ei riittänyt aamu-uintiin. Kalastelimme aamulla GT:tä ja Jussi saikin komean 3 kg:n sinieväisen GT:n, jonka väri on todella kauniin sininen. Muuten oli hiljaista monia seuroja lukuun ottamatta.
Jättiläinen, Granderi 15.35 tärppi upposyöttiin. Seurasi normaalit tartutustoimenpiteet ilman tulosta. Ana kelasi keskimmäistä syöttiä pois tieltä. Kesken kelauksen hän virkkoi: "Täällä nykii joku". Samalla alkoi Tiagran tyhjennys siiman kadotessa kelalta. Muu kalusto ylös, Ahis penkkiin ja valjaat kiinni. Pulssi 150 ja peruutus kohti kalaa alkoi. Itku meinasi tulla, kun en millään ilveellä, enkä millään tekniikalla saanut siimaa kelalle. Jarru tapissa ja silti kala pysyi syvällä. Välillä Ahis sai jaloilla punnerrettua muutamia metrejä. Kala oli kuitenkin väsyttelijää vahvempi ja monia kertoja otti enemmän takaisin. Hiki virtasi. Täysin järjetön tilanne. Mies nojaa yli 100 kg:n massalla täysillä taakse ja jäykkä vapa taipuu äärimmilleen. Kala ei edes hievahda. Köydenvetokisaa jatkui noin puoli tuntia, kunnes kala osoittaa väsymisen merkkejä. Se antoi lisävoimaa ja väärällä tekniikalla jalkavoimilla punnertamalla, kalan lähestyi pintaa.
Kesken väsytyksen kippari käänsi veneen siten, että kala oli veneen kyljen suuntainen ja ajatti, jarru tiukalla, kalaa kohti syvempää vettä. Operaatio onnistui, väsyttely jatkui. Kun Joel vihdoin näki kalan kuului: ”holy shit !”. Ahikselta meinasi paska tulla housuun, kun kala pintaantui, kaatui kyljelleen veden roiskuessa avotilaan. Kala otti vielä muutaman spurtin veneen lähellä ja oli usein lähes kokonaan ilmassa ravistellen mahtavaa päätään. Yli 450 kg raakaa voimaa. Todellisia merten gladiaattoreita. 50 minuuttia meni ja kipparin auttaessa veneellä minkä pystyi. Voi vain kuvitella, miten kauan väsytys kestäisi ilman apua. Lopulta peruke katkaistiin ja marliini jatkoi matkaa jättäen jälkeensä väsyneen, mutta tyytyväisen kalastajan. Reissumme sai kruunun.
Artikkeli: Copyright © Ahis & Juha / Venekimppa.com Kuvat: Copyright © Venekimppa.com Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved. Käy lukemassa koko artikkeli marliinin kalastuksesta ja tutustumassa muihin Venekimppa.com:in loistaviin kalastusjuttuihin.
|
||||||||||||||||
|
|
|
|