 |
|
|
|
|||||||||
 |
||||||||||||
|
Valmistautuminen kilpailuun: Mikäli kisoissa aikoo pärjätä, on syytä tutustua kisapaikkaan muutaman kerran. Jos alue on ennestään tuntematon tehdään rauhassa havaintoja, jotka saattavat helpottaa kalan etsimistä. Jos syvyyskartan saa jostain, kannattaa se ehdottomasti hankkia. Mikäli syvyyskarttaa ei ole niin kalojen etsiminen aloitetaan niemien ja saarten nokkien läheltä, ruohikkorannoilta, reimareiden tuntumasta ja salmien tai purojen suilta.
Tarkkailun kohteena on myös muut kalastajat eli onko johonkin kairattu paljon reikiä. Lisäksi kokeillaan kohtia, jossa on paljon lunta tai ei lunta ollenkaan. Myös railojen ja uhkuavantojen reunamat ovat usein ottipaikkoja. Veden värin muutokset ja valon määrän pääsy kaloille vaikuttaa usein kalojen oleskelupaikkoihin. Usein syksyn tuulet vaikuttavat kalojen oleskelupaikkoihin yllättävän paljon. Jatkuva tuuli ennen jäätymistä voi aiheuttaa sen, että vesi on paljon kylmempää tuulen puoleisella rannalla. Kalathan hakeutuvat talvisin aina lämpimimpiin kohtiin vedestä. Harjoittelun tarkoituksena on siis selvittää missä kala on eikä missään nimessä pilkkiä löydettyä kalapaikkaa tyhjäksi. Kannattaa pilkkiä ainoastaan yksi ahven avannosta ja sen jälkeen kairata ympärille tasaisesti 4 avantoa. Jos näistäkin kaloja nousee tehdään merkinnät, miten syvyys muuttuu ja vaikuttaako se miten ahvenen kokoon jne. Lisäksi kokeile syökö kala paremmin jos avanto on aivan puhdas vai sohjoinen. Eli tällä testataan valon määrän vaikutusta syöntiin.
Ennen kisaa tulisi kalapaikalta löytää edellä mainittuja ottipaikkoja 3-4 ja suunnitella missä järjestyksessä niistä aloitetaan pilkkimään itse kisassa. Isoissa kisoissa, kuten SM-kisoissa pilkkijöitä on tuhansia, joten omat ottipaikat kannattaa etsiä kaukaa lähtörannasta. Yleensä 5 kilometriä on riittävä matka. Vuonna 2005 Inarilla pidettävissä SM-kisoissa takarajallehan oli matkaa vain 4 kilometriä, joten omat ottipaikat kannattaa etsiä joko yllätyspaikoista mihin muut eivät välttämättä ensin löydä tai juoksevat ohi takarajalle. Kaukana rannoista olevat rinteet ja karikot nousevat arvoon arvaamattomaan. Mikäli mahdollista kokemuksia kannattaa vaihtaa 1-2 kovan pilkkimiehen kesken alueesta. Yleensä huipputasolla kisa on niin armotonta, ettei oikeaa tietoa saa edes hyviltä kavereilta. Viisainta on siis keskittyä omaan suoritukseen ja uskoa itseensä sekä omiin pilkkeihinsä. Kilpailun kulku: Rannalla tarkistetaan vielä sen hetkinen sää ja valitaan aloituspilkit sen mukaan valmiiksi. Omille ottipaikoille siirrytään yleensä puolen tunnin tai tunnin siirtymäajan turvin. Siinä ajassa ehtii usein, minne on tarkoitus mennäkin kevyellä hölkällä.
Avantoja kairataan vain yksi kerrallaan. Mikäli eka reiästä ei onnistu, kierretään harjoittelussa testattu ympyrä. Mikäli kaloja ei ole tehdään hiukan laajempi ympyrä. Ja mikäli vieläkään syönti ei käynnisty lähdetään kakkospaikalle. Jos kaloja tulee nihkeästi eli 1-2 per avanto, on kaloja todennäköisesti enemmän. Silloin kierretään tehdyt avannot uudestaan ja kokeillaan eri pilkeillä ja vaihdetaan värikoukkuja, jos oikea päivän väri löytyisi. Pikaisesti voi kokeilla myös mormuskalla. Mikäli kalaa tulee muutamista reistä hyvin ei viimeisiä ja usein parven pienimpiä ahvenia kannata jäädä nyppäämän ylös, vaan vauhdilla siirrytään uuteen avantoon. Tässä moni pilkkijä tuhraa aikaa, kun viimeistä ahvenesta saattaa kulua useita minuutteja ja paikalle jäädään jos välillä joku pikkuahven nyprää värikoukkua tarttumatta heti. Joskus jopa kannattaa jättää avannolle syönti päälle ja kokeilla läheltä muutamasta uudesta reiästä. Kun ne on käyty läpi voi palata reiälle minne jäi syönti päälle. Jos pääsee rauhassa kiertämään reikiä, joissa on syönti on koko ajan päällä on menestys taattu. Kalat eivät tule näin liian epäluuloiseksi ja samaa parvea voi päästä harventamaan parikin tuntia. Tämän kaltainen taktikointi vaatii vain kovaa hermoa, kun malttaa vaihtaa reikää kesken kiivaimman syönnin.
Jos sääolosuhteet muuttuvat ja syönti loppuu, tulee reagoida värikoukun värin vaihtamisella. Näin käy usein kun aurinko menee täysin pilveen tai päinvastoin. Mikäli ottipaikallesi löytävät muut ja kairaavat avantoja ympärillesi, ei siihen kannata jäädä pitkäksi aikaa. Eli oma avanto kalastetaan loppuun ja sitten vauhdilla vain eteenpäin tekemään uusia avantoja, sillä ensimmäisenä parven löytänyt on aina etusijalla. Usko ei saa loppua missään vaiheessa vaan loppuun asti on luotettava itseensä ja pilkkeihinsä. Parven ylössaannissa ei mene kuin muutamia minuutteja, joten pelastus saattaa tulla aivan kisan lopussa. Itsekin pelastuin kerran palkinnoille, kun viimeisen 10 minuutin aikana sain kaksi 700 gramman ahventa ja vieläpä järvestä missä niin suuria ei ole kuulemma koskaan ollut! Artikkeli: Markus Ainasoja Kuvat: Markus Ainasohja, Maalareiden kalakerho ja Jarmo Aulu. Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
||||||||||||
|
|
|
|