OSA I, Esi-isien jalanjäljillä

Historiaa
Jousi on kautta aikojen ollut pääasiassa suurriista-ase, koska se mahdollisti riistan metsästämisen pidemmiltä matkoilta kuin muilla välineillä. Lisäksi asiaan lienee vaikuttanut toimivien nuolien ja kärkien työläs rakentaminen. Ne on mieluummin ammuttu suureen kuin pieneen riistaan, johon osuminen ei aina ollut varmaa ja jolloin nuolen katoaminen tai rikkoutuminen olisi ollut mahdollista. Yleensä pienriista pyydettiinkin loukuilla ja ansoilla.

Suomessa ruutiase aikanaan syrjäytti lähes kokonaan kaikki jousiaseet mutta varsijousta ja kolkkanuolta on käytetty pienemmän turkisriistan pyyntiin 1800-luvun loppupuolelle saakka. Onko jousimetsästystä harrastettu meillä tämän jälkeen ennen jousilajin uudelleen syntyä, on vaikea sanoa. Miksi ei, koska ihminen on aina halunnut tehdä jotain erikoista ja haasteellista.


Kuten kaikessa kehityksessä niin myös jousiaseet ja materiaalit kehittyivät moderneimmiksi 1900-luvulla. Taljajousi on yksi tämän kehityksen tulosta ja nimenomaan se aloitti USA:ssa harrastajamäärän voimakkaan kasvun. Tämän myötä myös perinnejousiharrastus alkoi kasvamaan säilyttäen samalla asemansa asiaan vihkiytyneiden joukossa.

Modernin jousimetsästyksen voidaan katsoa alkaneen Suomessa 1960-luvulla, mutta vasta 1970-luvun lopulla alkoi voimakas harrastajamäärän kasvu. Tällöin tietoa oli paremmin saatavilla johtuen USA:ssa tapahtuneesta voimakkaasta kehityksestä. Suomalaiset yrittäjät alkoivat tuoda metsästysjousia maahan mikä myös osaltaan helpotti harrastuksen pariin liittymistä.

USA:ssa alkoi 80-luvulla innokas primitiivijousien harrastaminen ja niillä metsästys. Myös Suomeen tämä harrastus on levinnyt niin, että itse jousen rakentajia on satoja mutta metsästäviä vain muutamia kymmeniä.

Jousiammunnan harjoittelu on monesti sosiaalinen tapahtuma.

Tällä hetkellä jousimetsästäjien määrä on hienoisessa nousussa. Suurempaa metsästäjien lukumäärän kasvua ei ole kuitenkaan odotettavissa ellei jousiaseen piiriin saada uusia suurriistaeläimiä. Monin paikoin esiintyvät huonot pienriistakannat eivät kovin houkuttele jousen kanssa pyyntireissulle, koska ampumatilanteita tulee niin harvoin.

Mikä saa nykyihmisen tarttumaan perinnejouseen metsästysmielessä?
Näillä jousilla ei kovinkaan suurilla saalismäärillä päästä juhlimaan, joten se ei varmaan ole päällimmäisenä kriteerinä. Syitä lienee useita: halu kohdata haasteellisempaa metsästystä, olla osana luontoa hiljaisen aseen kanssa ja se on harrastuksena mielenkiintoinen. Yhtenä tekijänä myös lienee se, että voi aloittaa harrastuksen suhteellisen pienellä rahasummalla.

Jousella ampuminen on rentouttavaa toimintaa.

Perinnejouset
Perinnejousiksi sanotaan käsijousia, jotka lihasvoiman avulla jännitetään ja pidetään täydessä vireessä kunnes laukaus suoritetaan. Näissä jousissa ei käytetä mitään tähtäämistä helpottavia apuvälineitä vaan nuolen suuntaaminen suoritetaan silmän, muistin ja lihasten yhteistyönä. Näillä jousilla ampumista voidaankin verrata tikan tai koripallon heittoon.

Vaikka perinteisissä jousissa materiaalit ovat osittain nykyaikaisia kuten myös nuolissa, niin ampujalla on kuitenkin samat ongelmat kuin tuhansia vuosia sitten jousella metsästäneillä. Ampuja joutuu omilla lihaksillaan hallitsemaan jousen ja suuntaamaan nuolen maaliinsa. Meillä ei ole siis muuta kuin materiaalinen etu puolellamme. Jouset voidaan jakaa kahteen pääluokkaan:

Primitiivijouset:
Ne on rakennettu luonnonmateriaaleista ja edustavat tunnettuja historiallisia kulttuureja. Jousien rakentamistapoja on useita: yhdestä puusta, laminoimalla, lisäämällä jousen selkään jänteitä, nahkaa, luuta tai sarvea.

Jousityyppeihin kuuluu esimerkiksi pitkäjousi, vastakaarijousi ja lattajousi. Jokaisella alkuperäiskansalla on ollut omanlaisensa jousityyppi ja tähän on vaikuttanut heidän asuinsijoillaan kasvaneet puulajit. Eri puulajeilla on erilaiset ominaisuudet ja ne ovat määritelleet sen millainen jousimalli kannattaa kustakin puusta tehdä. Yleensä jouset ovat yksiosaisia, mutta jotkut ovat rakentaneet jousistaan kaksiosaisia, jolloin niitä on helpompi kuljettaa metsästysmatkojen yhteydessä.

Näiden jousien ominaisuuksiin yleensä kuuluu se, että niitä ei saa jännittää suunniteltua vetopituutta enempää, koska muutoin ne saattavat vaurioitua. Jouset vaativat huolellista käsittelyä, jolloin ne toimivat ja kestävät kuten on suunniteltukin.

Monesti ajatellaan että primitiivijousi on lelu, jossa ei ole tehoja riittävästi metsästykseen. Totuus on kuitenkin toinen. Vuosituhansia näillä aseilla on ammuttu suurtakin riistaa ja yhä tänä päivänä näin tapahtuu. Nykypäivän primitivisti rakentaa itse jousena ja nuolensa. Tämä mahdollistaa käyttäjänsä perehtyä jousen ja nuolen anatomiaan alusta asti. Metsästäjällä on vastuunsa välineiden valmistuksessa. Jousen on oltava jäykkyydeltään vähintään lain vaatima 40 paunaa ampujan vetopituudella.

Käsin tehdyt jouset ovat hienoa käsityötaidon näytteitä, jotka rakennetaan puun ehdoilla. Kuva Simo Hankaniemi.

Perinteisetjouset:
Jousien rakentamiseen käytetään puun lisäksi nykyaikaisia materiaaleja, kuten lasikuitua ja hiilikuitua. Tämä teknologia on peräisin 1900-luvulta, jolloin moderni jousimetsästys alkoi maapallolla.

Jousien päätyypit ovat vastakaarijousi ja pitkäjousi. Laminoidut jouset ovat huolettomampia käsitellä ja käyttää, koska rakenne tekee niistä huomattavasti kestävämpiä kuin primitiivijouset. Yleensä nämä jouset ovat myös nopeampiheittoisia mutta poikkeuksiakin löytyy.


Lasikuitu- tai hiilikuitulaminoidut jouset tehdään yleensä rakentajan ehdoilla. Nykyaikainen materiaali lisättynä perinteisiin muotoihin mahdollistaa tehokkaiden ja kestävien jousien tekemisen.

Pääosin metsästäjät ostavat nämä jouset joko alan liikkeistä tai suoraan valmistajilta. Suoraan valmistajalta tilattu jousi mahdollistaa saada jousi, joka istuu ampujan omaan käteen, omalla vetopituudella ja halutulla paunamäärällä. On myös harrastajia, jotka rakentavat itse laminoidut jousensa ja metsästävät niillä.

Jousen valinta
Kun puhutaan vaistoammunnasta, ei ole samantekevää millaisella jousella ampuu. Ampumatekniikka on noin 80-90  prosenttisesti psyykkistä ja niinpä ammunnan aikana tulisi kaikkien ajatusten olla positiivisia. Jopa pieni negatiivinen ominaisuus jousessa saattaa haitata hyvää ammuntaa.

Ennen ostopäätöstä on hyvä jos pääsee kokeilemaan erilaisia jousia. Valittaessa perhovapaa jotkut valitsevat hidastoimisen, jotkut normaalitoimisen ja kolmas ryhmä nopeatoimisen vavan. Vähän sama juttu pätee jousienkin suhteen. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan nopeuksista vaan siitä mitenkä jousi istuu käteen ja miltä se tuntuu ampua. Myös jousen äänekkyyteen kannattaa kiinnittää huomiota, koska metsästyksessä tarvitaan hiljaista jousta.

Aina ennen ensimmäisen jousen hankintaa kannattaa varmistaa se, kumpi silmä on määräävä. Dominoiva silmä antaa käskyt nopeissa tilanteissa ja tällöin on tärkeää, että nuoli on tämän silmän alla. Toisin sanoen se, kumpi kätinen on, ei ratkaise hankittavan jousen kätisyyttä. Ampuminen toiskätisesti vaatii melkoisesti harjoittelua mutta se on paras tapa oikeaan ampumatekniikkaan. 

Kun aloitetaan ampumisen opettelu perinnejousella on tärkeää, että jousen jäykkyys on mahdollisimman kevyt. Jousen on oltava mieluummin hieman liian kevyt kuin liian raskas. Tämä siksi, että tekniikan opettelu on huomattavasti helpompaa löysällä jousella ja samalla lihakset kehittyvät kulkemaan oikeilla liikeradoilla. Joskus voi joutua valitsemaan jousen, jonka   jäykkyydellä ei saa metsästää, mutta tästä on sitten helppo siirtyä jonkin ajan kuluttua jäykempään jouseen.

Metsästyksessä kannattaa aina käyttää mahdollisimman jäykkää jousta, mutta jäykkyyden on oltava sellainen, että jousta pystyy käsittelemään kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa täydellisesti. Suomessa pärjää erinomaisesti lain sallimissa puitteissa olevalla jäykkyydellä (40paunaa), mutta jos lähtee ulkomaille suuremman riistan perään niin tilanne onkin jo toinen.

Nopeaheittoisesta jousesta on aina etua vaistoampujalle, koska se mahdollistaa hieman suuremman etäisyysarviointivirheen. Mutta nopeuden myötä saattaa jousessa ilmetä asioita, jotka huonontavat ampumista.

Vuosien mittaan jokaiselle muotoutuu oma ampumatyyli. Lievä etunoja antaa tukevan asennon ampumiselle.

Kun siirtyy taljajousesta perinteiseen eikä ole aikaisemmin vastaavilla ampunut, niin suositus ensimmäisen jousen jäykkyydeksi on vähintään 20% kevyempi kuin taljajousen jäykkyys. Tällöin myös vetopituus yleensä lyhenee 1-2  tuumaa. Tämä ei johdu jousen jäykkyyden kasvusta vedon lopussa, tai se ei saa johtua, sillä silloin jousi on liian jäykkä. Syynä on uuden ampuma-asennon tuoma vetopituuden lyheneminen. Lievästi etukumarainen asento on tasapainoinen ja samalla saadaan silmä nuolen päälle. Vaistoammunta on aina yksilöllistä ja vuosien mittaan jokaiselle muotoutuu omanlainen tekniikka.

Mitä kannattaa huomioida jousta valittaessa:

- Jousen pituuden ja jäykkyydden on oltava sopiva omalle vetopituudelle, eikä jousi saa stakata vedon loppupäässä. (stakkaamisella tarkoitetaan vetovoiman epämiellyttävän voimakasta kasvua vedon lopussa)

- Jousen on istuttava miellyttävästi käteen.

- Jos jousessa on ikkunaleikkaus, niin nuolen on levättävä aivan käden päällä.

- Jousen on oltava miellyttävä ampua, se ei saa pitää liikaa ääntä, eikä värähdellä. Pitkienjousien kanssa on huomioitava että lähes kaikissa malleissa esiintyy rekyyliä, mutta tämä ei  ole vika vaan ominaisuus.

- Kaarien on oltava suorassa linjassa eikä ne saa kiertyä.

- Jousen rakenteen on oltava huolella tehty

Nuoli lähellä kättä on kuin käden etusormi, joka osoitetaan kohti maalia.

Jousien mukana pitää tulla myös käyttöohjeet, joista selviää jousen suositeltu jänneväli, jänteistämistapa, jänteen pituus ja materiaali sekä yleiset käsittelyohjeet. Tuon jännemateriaalin kanssa kannattaa noudattaa valmistajan ohjeita, jottei riko jousta väärällä jännemateriaalilla.

Jos ohjekirja sanoo, että saa käyttää vain dacron-jännettä, niin ei parane mennä kokeilemaan fast-lite- tai muilla vastaavilla materiaaleilla. Jotkut jouset vaativat joustavan dacronin kestääkseen ampumisen. Metsästysjousen vähäistä laukaisuääntä voi vielä vähentää jänteeseen laitettavilla äänenvaimentimilla, jotka on valmistettu villasta, eläinten karvasta tai keinomateriaaleista.

Artikkeli: Copyright - Juhani Uusitalo.
Kuvat: Copyright - Juhani Uusitalo.

Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin