 |
|
|
|||||||||
 |
|||||||||||
|
Metsästys vahtimalla toimii parhaiten aikaisin aamulla tai illan hämärtyessä. Tässä metsästysmuodossa metsästäjä odottaa hirveä riistapellon laidalla tai muun ruokailupaikan läheisyydessä. Metsästys tapahtuu lavalta, tornista tai vaikka ladon vierestä. Usein tavoitteena on maatalous- ja metsävahinkojen estäminen, jolloin on kyse peltohirvestyksestä. Jahtiin lähdetään pienellä porukalla, joiden kiväärit on varustettu tehokkaan valovoimaisilla kiikaritähtäimillä. Tilanteen salliessa metsästäjä voi myös hiipiä hieman parempaan ampumapaikkaan.
Turvallisuus ennen muuta! Metsästysmuoto on saavuttanut kovan suosion Pohjois-Suomessa. Vahtimisen lisäksi terminä voi käyttää väijymistä, vaanimista sekä kyttäämistä. Kuten aina metsästettäessä, on myös vahtimisessa huolehdittava turvallisuudesta. Tornista ampuminen on aina turvallisinta, sillä silloin laukaus suuntautuu aina maahan päin. Laukauksen tulee olla harkittu ja valoa pitää olla sen verran, että voidaan varmasti tunnistaa hirven sukupuoli. Moni metsästäjä hyödyntää jahdissa valovoimaisia katselukiikareita, joiden näkökenttä on tähtäinkiikaria laajempi. Syksyn lyhyet illat pimenevät kuitenkin usein harmillisen nopeasti. Hirvi ammutaan usein sen ollessa paikallaan ja sivuttain ampujaan nähden. Hirveä ei myöskään kannata ampua keskelle peltoa, mikäli sato on vielä korjaamatta. Toki metsästäjällä saattaa olla maanomistajan lupa, mutta järjenkäyttö on aina sallittua. Tavoitteenahan on usein poistaa viljelysvahinkoja aiheuttava eläin, eikä muuttua itse sellaiseksi. Peltohirven raahaaminen pystyviljan keskeltä saa aikaan ikävää jälkeä.
Metsästyksen johtaja on vastuussa tässäkin jahtimuodossa siitä, että metsästystä ja turvallisuutta koskevia määräyksiä noudatetaan. Hirveä lähdetään väijymään aina vain metsästyksen johtajan luvalla, jolloin sovitaan passipaikat ja metsästäjien sijoittuminen. Koska usein viljelysvahinkoja torjutaan useilla eri pelloilla, on turvalliset ja kielletyt ampumasuunnat aina mietittävä tarkoin. Hirvenmetsästys väijymällä on viimevuosien aikana yleistynyt koko Suomessa. Enää pääsyynä jahtiin ei ole vahinkojen estäminen. Riistapellot ovat erinomaisia jahtipaikkoja. Hirvien kiinnostusta lisätään usein myös nuolukivellä. Hirviporukkaan kuuluu usein metsänomistajia. Joku voi pyytää metsästyksen johtajalta luvan käyttää tiettyä passipaikkaa tietyllä aikavälillä. Paikkana voi olla silloin hakkuuaukio tai vaikka oma pelto.
Laukauksen jälkeen Laukauksen ja mahdollisen paikkolaukauksen jälkeen on syytä ilmoittaa muille jahdissa oleville tilanteesta. Metsästäjän tulisi merkitä passipaikkansa lisäksi kohta, jossa hirvi oli ampumahetkellä. Nämä voi merkata kepillä, jonka päässä on punainen naru. Mikäli ampuja löytää selvät verijäljet, voi hän seurata hirvenjälkiä niiden vierestä 50-70 metriä.Mikäli hirveä ei näy vieläkään missään, on viisainta soittaa jäljittämistaitoinen koira paikalle. Toisinaan hirvi kaatuu ampumapaikkaan, jolloin tarvitsee vain soittaa hirven siirtämisapua paikalle. Huonon laukauksen jälkeen edessä onkin suurempi urakka. Haavoittunutta hirveä jäljitetään aina koiran kanssa. Koiran tarkka hajuaisti ja hyvä jälkikoulutus takaavat usein haavoittuneen hirven löytymisen. Koiraa pidetään jäljitysvaljaissa ja pitkässä talutushihnassa. Ohjaaja vie koiran tarvittaessa uudelleen hirven jäljille, mikäli koira harhautuu jäljiltä. Kun osuma on ollut todella huono, ei koirakaan aina onnistu tavoittamaan makuulta karkailevaa hirveä. Toisinaan metsästyksenjohtajan on soitettava naapuriporukan johtajalle ja ilmoitettava, että haavoittunut hirvi on mennyt heidän alueelleen. Artikkeli: Luonnossa.net. Kuvat: Copyright Sami Keränen Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
|||||||||||
|
|
|
|