Susi (Canis lupus)
Susia on maassamme eniten Itä- Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Suomessa tavatut sudet painavat yleensä 30-40 kiloa, uroksen painaessa noin 10 kiloa naarasta enemmän.  Susi on 110 - 140 cm pitkä ja sen häntä on noin 40-50 cm pitkä. Suden turkki on pohjaväriltään joko ruskeanharmaa tai kellanharmaa. Suden vatsapuoli on vaalea ja sillä on mustaa peitinkarvaa selässä sekä hännän kärjessä. Peitinkarvan suojaa sutta sateelta ja ihoa vasten oleva aluskarva puolestaan eristää ja lämmittää.

Kuvateksti: Susi on aina valppaana ja viettää suurimman ajan elämästään saalistaessa.

Saalistus ja susipelko
Sudella on erinomaiset aistit, jotka tekevät siitä erinomaisen saalistajan. Susi etsii ravintoa laumassa tai yksin ja sen kohteena ovat jänikset, linnut, jyrsijät (myyrä, sopuli, majava, hiiret), hirvet, peurat ja porot. Susi ei turhia nirsoile vaan sille kelpaa aivan hyvin myös haaskat. Sudella on pitkät ja vahvat raateluhampaat. Susi voi olla pitkäänkin syömättä, mutta onnistuneen hyökkäyksen jälkeen se voi syödä jopa 15 kiloa lihaa. Suden uhri kuolee usein suureen verenvuotoon.

Sudella ei ole luontaisia vihollisia, eikä ihmisten tarvitse pelätä susia. Lapsia ei tosin kannata jättää yksin alueelle, jolla tiedetään olevan susia. Suomessa sudet ovat syöneet lapsia viimeksi 1800-luvulla, mutta silloinkin kyse on ollut susista, joilla on ollut vesikauhu. Susia on hyvä metsästää säännöllisesti, jotta ne eivät totu liikaa ihmisten läheisyyteen. Susia kuitenkin usein pelätään liikaa.

Kuvateksti: Moni metsästyskoira on päätynyt suden helpoksi saaliiksi.

Suden ulvontaa voi kuulla kun susilauma ilmoittaa toisille laumoille omasta sijainnistaan. Sudet ulvovat myös kun ne kutsuvat muita laumaan kuuluvia yksilöitä tai kun ne haluavat omia saalistaan. Suomessa susilaumassa on usein 2-5 sutta. Ne kommunikoivat keskenään myös murisemalla, lukuisilla eleillä, hajumerkein sekä haukkumalla.  Lauman alempiarvoinen susi pitää hätäänsä lähellä maata ja painaa niskaansa alas.

Laumaa hallitsee johtajauros ja -naaras, jotka myös vastaavat lauman lisääntymisestä. Petuja syntyy yleensä 3-7, joista vain puolet selviävät ensimmäisistä elinvuosistaan hengissä. Pääsyynä tähän ovat erilaiset sairaudet sekä ruoanpuute. Susien kiima-aika on helmi-toukokuussa ja kantoaika noin 2 kuukautta. Synnyttäminen tapahtuu maahan kaivetussa pesäluolassa. Koko lauma osallistuu pentujen hoitoon. Sukukypsyyden susi saavuttaa 1-2 vuoden iässä, jolloin pennut lähtevät perustamaan oman laumansa.

Kuvateksti: Silmiin tuijottaminen on susien maailmassa uhkaava ele, joten sitä pyritään välttämään.

Suomessa on susia vain noin 150-200 yksilöä, joista 40% pentuja. Olisi tärkeää, että susikanta saisi hieman kasvaa nykyisestä. Suurin osa susista liikkuu pareittain. Susi on suurin koiraeläin, jonka hartiakorkeus voi olla jopa 90 cm. Lauman suurikokoista johtajaa voi olla vaikea syrjäyttää ja tappelu voi koitua heikomman kohtaloksi. Sudet usein kuitenkin haluavat välttää tappelut, joten “riita” ratkaistaan usein uhkailemalla ja murisemalla.

Suden tyypillinen reviirialue on Suomessa noin 800 km2. Susi rauhoitettiin meillä vuonna 1973 ja sen metsästäminen on nykyään luvanvaraista. Sudella on yli 10 kertaa parempi hajuaisti kuin koiralla. Susi elää luonnossa noin 9-13 vuotiaaksi. Susi kuolee yleensä joko ihmisen toimesta, loukkaantumalla vakavasti hirven saalistustilanteessa taikka toisten susien hyökkäyksessä. Susi on vahva erämaan symboli ja yksi neljästä suurpedostamme.

Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:




Artikkelin valokuvaajana toimi Seppo Rajala.

Keskustele artikkelin aiheesta muiden kanssa --->

Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat: © Seppo Rajala.
.
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin