Kettu

 

Kettu
(Vulpes vulpes)
Kettu eli punakettu liikkuu pääasiassa ilta- ja yöaikaan. Päivällä se lepää pesäluolassa tai suojaisassa makuupaikassa. Se saalistaa hämärän tullen pikkujyrsijöitä (myyrät, piisamit), jäniksiä, kaloja, marjoja sekä maassa pesiviä lintuja ja niiden munia. Kettua sanotaan kaikkiruokaiseksi sillä se toisaalta syö toukkia, pihlajamarjoja, kauraa ja perhosia, mutta toisessa ääripäässä se voi metsästää vaikka metsäkauriin. Monipuolinen ruokavalio on mahdollistanut ketun leviämisen kaikkialle Eurooppaan.

Kuvateksti: Kettu havaitsee luontovalokuvaajan.

Ketun tuntomerkit
Ketun turkki on väritykseltään punainen tai punaruskea. Muiltakin värimuotoja löytyy, joita ovat esimerkiksi mustakettu, ristikettu ja albiinokettu. Vatsapuoli on harmaa tai valkoinen. Punaketun hännänpää on valkoinen. Ketun korvien yläosat ovat mustat.

Kettu on tyypillisesti 60-80 cm pitkä (ilman häntää). Hännän pituus vaihtelee 30-50 cm:n väliltä. Painoa ketulla on keskimäärin 6 kiloa, vaikka 10 kg:n yksilöitä on tavattu Suomesta. Ketulla on erinomainen kuulo- ja hajuaisti. Se havaitsee liikkeen hyvin, mutta sillä on hahmottamisvaikeuksia täysin paikallaan olevien kohteiden kanssa.


Ketun reviiri on 5-30 km²:n laajuinen ja sen keskellä on ketunpesä. Kettu valitsee usein pesäkseen mäyrien kaivaman onkalon. Pesäonkalo voi myös sijaita hiekkarinteessä tai kiviröykkiön kolossa. Kettu osaa itsekin kaivaa pesäkolonsa, jolloin se saattaa tehdä sen vaikka vanhan ladon alle. Pesästä tulee lähiympäristöön pistävä haju, joka tulee saaliseläinten matanevistä jäänteistä.

Pentujen syntymä
Osa reviirialueen onkaloista voi olla käytössä vain ruokavarastona, kun taas yhteen naaras synnyttää 2-10 pentua. Pennut ovat syntyessään sokeita ja painavat vain 100 grammaa. Pariutuminen tapahtuu tammi-helmikuussa ja 1,5 kuukauden kantoajan jälkeen pennut syntyvät. Kesän jälkeen pentujen on aika lähteä ulos pesästä ja alkaa huolehtimaan itse itsestään.


Tiesitkö, että:
Kettu odottaa usein jyrsijää sen tekemän kolon lähellä ja loikkaa saaliin kimppuun oikean hetken saavuttua. Ketulle kelpaa suurpetojen jättämät haaskatkin. Kettua metsästetään reilut 50 000 yksilöä vuodessa. Muita kuolonsyitä ovat erilaiset taudit ja ruoan vähyys talvella ja kovat pakkaset.

Sukukypsyyden kettu saavuttaa 10 kuukauden iässä. Kettu viihtyy enimmäkseen yksin ja pareittain vain poikasten ollessa vielä pesäkolossa. Kettu on älykäs ja oppimiskykyinen eläin. Kettuja elää myös kaupunkien lähellä ja moni onkin saattanut nähdä ketun lähellä sorsien ruokkimispaikkoja. Ihmisiin tottuneet sorsat ovat ketulle helppo suupala. Kettu elää luonnossa 2-5 vuotta.



Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:





Artikkeli: Luonnossa.net.
Kuvat: © Timo Luukkanen, Tarja Sahlstein, Ari Rintala, Ari Ahlfors ja Ulla Hellsten.
.
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.

 



Etusivulle | Sivun alkuun | Foorumiin